jane austenin jalanjäljillä bathissa

Ajattelin nyt vihdoin julkaista luonnoksissa melko pitkään keskeneräisenä pyörineen postauksen maaliskuun alussa tehdystä reissusta yhteen lempikaupungeistani - Bathiin. Bath on yksi reissulistallani ihan alusta alkaen olleista kaupungeista, ja kun marraskuisen muuton jälkeen sinne matkustaminen helpottui roimasti, tartuin kaverini kanssa tuumasta toimeen ja tehtiin kaupunkiin päiväreissu.

Eikä Bath pettänyt odotuksia - päinvastoin. Aivan lumoavan kaunis kaupunki! Oltiin ihastuksissamme aina rautatieasemalta poistumisen jälkeen. Niin kaunista, joka puolella.

Oltiin tällekin reissulle totta kai suunniteltu muutava nähtävyys, joissa haluttiin käydä. Ensimmäinen etappi oli Roman Baths eli kaupungin roomalaisaikainen kylpylä. Kylpylän "sydämessä" olevan kuuman lähteen ympärille tosiaan rakennettiin kylpylä jo roomalaisten aikaan - kenties jopa aiemminkin. Enää paikka ei tokikaan palvele kylpylänä, vaan on täysin muutettu turistikohteeksi. Ihan mielenkiintoinen paikka, mutta 12 punnan sisäänpääsymaksu ei minusta ihan vastannut sitä, mitä olin odottanut.

Veteen ei kylpylävierailulla saanut koskea, mutta sitä oli myöhemmin mahdollisuus maistaa! Aikoinaanhan kylpylään tultiin parantamaan jos jonkinmoista vaivaa sen mineraalipitoisuuden vuoksi. Melko mielenkiintoinen makuelämys, täytyy sanoa... :D

Kylpylältä matka jatkui kaupungin keskustassa pyörien ja jokaista rakennusta ihastellen. Käytiin myös lounaalla Alice in Wonderland -teemaisessa kahvilassa, joka oli sisustettu söpösti eriparisilla pyödillä, tuoleilla, kelloilla sekä astiastolla.

Lounaan jälkeen vaeltelu jatkui, ja löysimme sattumalta kaksi Bathin varmasti kuuluisinta katua - The Circuksen sekä Royal Cresentin.

Ilma oli helmi-maaliskuun vaihteessa poikkeuksellisen lämmin, kevätauringon säteet lämmittivät ja tuli niin kuuma, ettei takkiakaan oikeastaan tarvinnut! Kevät oli Briteissä muutenkin tuohon aikaan jo aika pitkällä, ja esimerkiksi narsissit ja krookukset kukkivat täyttä häkää. Liityttiin siis brittien joukkoon The Royal Cresentin viereiseen puistoon ja nautiskeltiin jonkin aikaa auringosta.

Bathissa on asunut monia kuuluisia ihmisiä. Kirjailija Jane Austen oli yksi näistä - hän asui kaupungissa perheensä kanssa vuosina 1801 - 1805. Myös kaksi Austenin kirjoista, Northanger Abbey sekä Viisasteleva sydän sijoittuvat molemmat Bathiin. Bathista onkin löydettävänä monenlaista Austeniin liittyvää: on Jane Austen Centre, kirjailijaan liittyvä kaupunkikävely ja järjestetäänpä kaupungissa jokavuosittainen Jane Austen -festivaalikin! (Siellä olisi kyllä siistiä joku vuosi käydä.)

Me jäljitimme kaupungista Austenin kotitalon. Yläpuolella olevassa kuvassa se näkyykin: numero neljä. Seinässä olevassa laatassa asia vielä todetaan, mutta koska talon nykyiset asukkaat olivat kotona, en viitsinyt ottaa kuvaa lähempää...

Ei ole vaikea uskoa, että Bath on heti Lontoon jälkeen Englannin suosituin matkailukohde. Niin hurmaavaksi se osoittautui, ja nousi brittilistallani top viitoseen. Tuonne haluaisin vielä joskus ihan ehdottomasti palata, vaikka sitten niille Jane Austen -festivaaleille!

harryn jalanjäljillä: gloucester cathedral

Matkatessamme takaisin kotiin Walesin reissultamme vaihdoimme junaa Gloucesterissa, jossa meillä oli jopa kaksi tuntia vaihtoaikaa, lähdimme nimittäin hieman aikaisemmin mitä alunperin oli tarkoitus. Päätimme siis odotellessamme seikkailla hieman Gloucesterissa! Kaupunki itsessään ei hirveästi kiinnosta eikä se erityisen kaunis tai mielenkiintoinen paikka ollutkaan (eli ei oman päiväreissunsa arvoinen), mutta sieltä löytyy katedraali, jossa on kuvattu kohtauksia Harry Potter ja Salaisuuksien kammio -elokuvaan! Joten kun kerran kotimatkan varrella sattui olemaan, niin käytiin tietysti tsekkaamassa paikka...

Katedraalin cloisters-osuus (tälle ei taida olla hyvää suomennosta koska Suomessa ei sellaisia oikeastaan ole... Sellaiset ulkokäytävät, joissa kuitenkin on katto ja ikkunat) tosiaan huokui Potter-tunnelmaa! Katto oli aivan upea.

Katedraalilta suunnattiin Gloucesterin satama-alueelle, ja sieltä vielä hetkeksi köllöttelemään puistoon auringonpaisteeseen, ennen kuin oli aika nousta taas junaan ja jatkaa kotimatkaa. On siistiä tikata taas yksi raksi ruutuun niin Britannian kaupungeista kuin Pottereiden kuvauspaikoistakin.

shrewsbury

Jokin aika sitten tehtiin au pair -kaverin kanssa päiväreissu Shrewsburyyn. Kyseinen kaupunki on perustettu jo 800-luvulla, ja sen keskusta on täynnä 1400- ja 1500-luvulta peräisin olevia taloja. Lähdettiin matkaan sunnuntaiaamuna ja molemmilla oli aika väsyneet tunnelmat, mutta Shewsburyn kauniit kujat pikkukauppoineen ja kahviloineen karistivat väsymyksen ja lumosivat täysin. Vaelleltiin kivoja katuja pitkin ja kauppoihin poiketen ja syötiin ehkä elämämme parhaat foccacia-leivät eräässä suloisessa teehuoneessa. Kesäisin Shrewsburyssa järjestetään kukkafestivaalit, ja voin vain kuvitella, miten kauniilta kaupunki näyttää kukkaistettuna! Tänne palaisin vielä mieluusti uudelleen kesäaikaan. :)

robin hoodin kotiseudulla

Lauantaina kävin taas päiväreissulla kaverin kanssa, ja otettiin suunnaksi Nottingham. Nottinghamshire on totta kai kuuluisa Robin Hoodista, joka on tarinoiden ja legendojen perusteella on yhdistetty erityisesti tälle seudulle. Nottinghamissa ja sen lähialueilla onkin tarjolla monen monta Robin Hood -nähtävyyttä sekä -aktiviteettia.

Me käytiin heti ensimmäisenä katsomassa mäen päällä sijaitsevaa Nottinghamin linnaa, josta nykyisin on jäljellä enää 1600-luvulla rakennettu kartano linnan tuhouduttua sisällissodassa aikaisemmin samalla vuosisadalla. Nykyään kartano toimii museona. Harmillista oli se, että kartano oli todellakin muutettu yleismuseoksi, eikä siitä oltu juuri säästetty alkuperäistä sisustusta tai sisäarkkitehtuuria. Linna olikin melkoinen pettymys, eikä tuntunut neljän punnan pääsymaksun arvoiselta. 

Nottingham Castlen suht nopean kiertelyn jälkeen suunnattiin tutkiskelemaan keskustaa, vanhaa kauppapaikkaa ja Lace Market -nimistä vanhaa kaupunginosaa. Nottingham oli aikanaan Englannin johtava pitsintuottaja ja alue rikkaiden ihmisten kaupunginosa, sillä pitsi oli kallista. Kauniita, 1800-luvulla rakennettuja sieltä löytyikin, ja Lace Market oli varmasti kaupungin näteintä aluetta.

Nottingham oli aika erilainen kaupunki, mitä olin odottanut. Mielikuvissani se oli enemmän Stratford upon Avonin kaltainen pienehkö kaupunki täynnä vanhoja, suloisia taloja. Nottingham oli kuitenkin yllättävän suuri ja moderni, vanha ja uusi yhdistyivät, mutteivät aina niin kivasti kuin esimerkiksi Lontoossa, vaan enemmän Birminghamin tyyliin. Se oli kuitenkin suht viihtyisä, erityisesti Lace Marketia lähestyttäessä, kun katukuvaan tuli enemmän pikkuliikkeitä ja second hand -putiikkeja sekä itsenäisiä kahviloita. Käytiin yhdessä suloisessa leipomossa lounaalla, josta ostin ruisjauhoista tehtyä leipää kotiin!

Iltapäivällä hypättiin vielä bussiin ja suunnattiin muutaman mailin päähän Nottinghamin keskustasta, paikkaan nimeltä Wollaton Hall. Tämä oli molempien mielestä reissun kohokohta, ja jos joskus Nottinghamiin palaan, niin se on varmasti kyseisen paikan takia. Wollaton Hall on siis 1580-luvulla rakennettu, kuningtar Elisabeth ensimmäisen, aikainen maaseutuasunto. (Ei mikään ihan vaatimaton kuitenkaan...) Nykyään paikka palvelee luonnonhistoriallisena museona, mutta toisin kuin esimerkiksi Nottinghamin linnassa, linnan sisätilat on säilytetty mahdollisimman autenttisina. Suurimman osan näistä hienoista, vanhoista huoneista pääsi näkemään ainoastaan pari puntaa maksavan opastetun kierroksen aikana, mutta muuten sisäänpääsy on ilmainen. Kierroksesta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti kuin itsekseen tutkiskelusta, mutta meillä ei kuitenkaan aikaa ollut sellaiselle osallistua.

Wollaton Hall sijaitsee jättimäisen puiston keskellä, joten tiluksia kyllä riittää. Näin helmikuussakin puisto oli todella ihana, joten voin vain kuvitella, millaiselta se näyttää kesäisin täydessä loistossaan! Lisäksi paikkaa piristävät tiluksilla vapaasti vaeltavat peurat! Ne olivat kuitenkin hurjan kesyjä, sillä päästiin aivan lähelle ihmettelemään.

Peuroihin tutustumisen jälkeen suunnattiin takaisin Nottinghamiin, käytiin kahvilla ja otettiin juna kotia kohti. Hostperheellä oli ollut astetta dramaattisempi päivä, pieni kaksivuotiaamme nimittäin mursi kätensä kaatuessaan portaissa! Pieni potilas on kuitenkin suoriutunut kipsin kanssa urheasti, ja pääsi jo tänään päiväkotiin. Ensiavussakin oli iloisesti vain laulanut ja tanssinut.

Ps. Wollaton Hallia käytettiin myos vuoden 2012 Dark Knight Rises -Batman-elokuvassa Wayne Manorina! Pitääpä seuraavalla katsomiskerralla pitää silmät tarkkana.