edinburghin lumoa, osa 1

No niin, voisi olla aika purkaa Skotlannin reissun sisältöä vähän tarkemmin tänne bloginkin puolelle. Ensisijainen syy reissuun lähtöön oli tosiaan helmikuun 25. päivälle saamani haastattelukutsu Glasgow'n yliopiston Dumfries-nimisessä paikassa sijaitsevan kampuksen luokanopettajakoulutukseen. Hain siis viiteen eri yliopistoon Skotlannissa, kolmeen opekoulutukseen ja kahteen psykologiaa lukemaan. Ja niin onnellisesti kävi, että kutsu yhteen haastatteluun kolahti! Hostäiti ehdottikin, että ottaisin haastattelureissulla muutaman päivän vapaaksi ja kävisin samalla vähän tutustumassa muuhunkin Skotlantiin. Ja niinpä vietin kolme kaunista päivää Edinburghissa, kaupungissa, jossa aina olen halunnut käydä. Vanhempani ovat aikoinaan asuneet vuoden Edinburghissa, liekö siksi kaupunki on aina minua kiehtonut.

Saavuin Edinburghiin haastattelua edeltävänä perjantai-iltana. Oli upeaa nousta portaat ylös Waverleyn rautatieasemalta ja nähdä kaupungin siluetti tähtikirkkaassa illassa. Hostäitini isä tuli minua vastaan, sillä majoituin reissun ajan hänen luonaan. Ensimmäinen varsinainen päivä Edinburghissa oli siis lauantai, jolloin hyppäsin bussiiin aamulla heti yhdeksän jälkeen ja lähdin tutkimaan kaupunkia. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilmassa oli ihanan keväinen fiilis!

Olin varautunut viettämään minilomani aivan itsekseni, mutta kävipä niin hassusti, että sain perjantai-iltana viestin eräältä au pair -kaveriltani: hänkin oli parhaillaan Edinburghissa! Kierreltiin siis lauantaipäivä yhdessä, lisämiehityksenä kaverini paikallinen tuttu, jota hän alun perinkin oli tullut tapaamaan. Tyyppi näytti meille paikkoja ja kertoili mielenkiintoisia juttuja. Henkilökohtainen turistiopas siis. ;)

Koska sää oli upean aurinkoinen, päätettiin kiivetä Holyrood Parkissa sijaitsevien kukkuloiden Arthur's Seat -niminen mäennyppylä. Kaverin kaveria kuitenkin odotellessa kierreltiin ensin keskustaa: ihasteltiin maasta kovasti esiin puskevia krookuksia Princes Street Gardensissa, käytiin aamupalalla The Elephant House -kahvilassa, joka on yksi niitä paikkoja Edinburghissa, jossa J. K. Rowling kirjoitti Harry Potter -kirjojaan, käveltiin Royal Mile -katua ympäriinsä ja käytiin ihailemassa maisemia kaupungin linnalta (itse linnassa kävin myöhemmin, siitäkin postausta tulossa!) ja bongattiin Greyfrias Bobby -koiran patsaskin.

Matkalla Arthur's Seatille käytiin ensin Calton Hillillä, joka on myöskin on mäen päällä sijaitseva puisto - tosin paljon helposti kavuttavampi. Maisemat sekä kaupunkiin että merelle olivat aivan huikaisevat!

Calton Hilliltä suunnattiin tosiaan Arthur's Seatille päin. Siitä on kuitenkin tulossa vielä oma postauksensa, joten jätän sen nyt tässä vaiheessa vielä sikseen. Mäennyppylän kapuamisen ja palkintomuffinsien jälkeen laskeuduttiin alas Duddingstonin kylään, jossa käytiin paikallisessa (Skotlannin vanhimmassa!) pubissa yksillä (kokiksilla). Duddingstonista otettiin bussi takaisin keskustaan, ja kaverini kaveri kävelytti meidät Edinburghin uuden kaupungin (1700-1800-luvuilla rakennettu) puolelle Stockbridgeen, joka on kuulemma hänen lempialueitaan. Todella kaunista siellä olikin, upeita taloja ja suloisia pikkuputiikkeja.

Käveltiin asuinalueiden läpi isoon Inverleith-puistoon ja käytiin Roayl Botanic Gardensissa. Ihan hirveästi siellä ei tähän vuodenaikaan ollut nähtävää, varsinkaan kun kasvihuoneet olivat juuri menneet kiinni, olihan kello on viisi. Jalkoja särki ja pitkän päivän jälkeen väsytti, joten sanoin muulle porukalle puutarhareissun jälkeen heipat ja lähdin itse takaisin kämpille illalliselle. Paljon ehdittiin tehdä ja nähdä yhdeksässä tunnissa, täydellinen päivä Edinburghissa siis!

home sweet home

Täällä sitä taas ollaan, Yhdistyneen kuningaskunnan puolella maapalloa. On maanantai, ulkona tihuttaa tyypilliseen brittityyliin vettä ja mulla on ihan varmasti jonkin sortin jet lag (kahden tunnin huimasta aikaerorasituksesta johtuen) kun niin kovasti väsyttää. Paljon on viikossa ehtinyt tapahtua, joten lähdetäänpäs hieman purkamaan tapahtumaketjua! On kiva itsellekin saada ajatukset kirjalliseen muotoon.

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jonka pihalla kävin kokeen jälkeen kääntymässä!

Vain viikko sitten tosiaan alkoi viiden päivän reissuputki - joka päivä tuli matkustettua vähintään parisataa kilometriä. Alkuviikon reissailun syynä olivat Oulussa keskiviikkona (ja torstaina) pidettävät ITE (Intercultural Teacher Education) -luokanopettajakoulutuksen pääsykokeet, jonne loppujen lopuksi päätin mennä alun tuskailuista huolimatta.

Pääsykokeesta jäi jokseenkin ristiriitaiset tunnelmat. Kirjallinen koe meni aivan penkin alle - kokeen kahteen ainoaan esseekysymykseen jouduin molempiin säveltämään hiukan omiani, kun en ollut ihan varma mistä puhuttiin. Harmitti, koska en ollut lukenut tarpeeksi. Lisäksi olin valmistautunut kertomaan vähän isommista linjoista suht pienien teorioiden sijaan, joita sitten loppujen lopuksi kuitenkin kysyttiin. Muilla oli kuitenkin ilmeisesti ollut samanlaisia ongelmia, ainakin niillä, joiden keskustelua salakuuntelin. Haastattelu, jota jännäsin etukäteen niin että melkein pyörrytti, sujui ihan kohtalaisesti. Sain sanottua suurin piirtein kaiken mitä halusinkin. Kysymykset olivat suht perustasoa, mitä nyt muutama vähän vaikeampi kysymys joukossa oli. Haastattelijat olivat kuitenkin paikoittain (etenkin haastattelun lopussa) hieman ilkeitä, joten 25-minuuttisen tenttauksen jälkeen olisin ehkä halunnut ihan vähän itkeä.

Aika vahva fiilis mulla on siitä, että paikka ei tänä vuonna nappaa. Totta kai joitain salaisia toivonkipinöitä on, mutta en tosissani usko, että mua sinne kahdenkymmenen sisäänpääsijän joukkoon valitaan. Eipä se kuitenkaan suuremmin haittaakaan - olisin lykännyt paikkaa joka tapauksessa. Ja aina voi yrittää seuraavalla kerralla uudelleen. Olen kuitenkin tyytyväinen että ylipäätään pääsykokeisiin menin, sillä se oli hyvä kokemus ja nyt tiedän vähän enemmän siitä, mitä ensi vuonna (mahdollisesti) odottaa.

Perjantaina sitten lensin Tukholman vaihtolennon kautta Lontoon Heathrowlle. Vaihtoaikaa Tukholmassa oli vain 50 minuuttia, joten jännäsin vähän (tai vähän enemmän) sitä, loydänkö oikean terminaalin ja ehdinkö lennolle. Kaikki meni kuitenkin hyvin: kone saapui samaan terminaaliin josta lento lähti ja aikaa niin reilusti, että ehdin jopa ostaa pokkarin. Heathrown kentällä olin ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta sielläkin selvisin hyvin, kiitos selkeiden opasteiden.

Lentokentältä otin metron keskustaan, King's Crossille. Oli aika hauska matkustaa pitkästä aikaa Lontoon maanalaisella, vaikka mulla olikin hirveän kuuma, liikaa laukkuja ja niin kova jano että tuli paha olo. Juna-asemalla sain ruokaa ja juomaa ja ehdin hieman tutkailla ympärilleni ennen junamatkaa kotiin. Kävin totta kai legendaarisella Harry Potter -elokuvista tutulla laiturilla 9 ja 3/4 (jossa oli yli puolen tunnin jono...) sekä vain parinkymmenen metrin päähän avatussa Potter-kaupassa. Kauppa oli kiva, mutta melkoisen ylihinnoiteltu. Kyllä sieltä muutama tuliainen täytyy kuitenkin seuraavalla reissulla ostaa, samoin Korpinkynnen tupahuivi houkuttelisi...

Puolentoista tunnin junamatkan ja yhteensä lähes kymmenen tunnin matkustuksen jälkeen olin vihdoin perillä kakkoskodissani. Sain ehkä maailman suloisimman vastaanoton. Tytöt olivat aivan innoissaan - kolmivuotias oli koko päivän puhunut siitä, miten Pinja tulee tänään kotiin! - ja yksivuotiaan ilme, kun hän tajusi, että olen tullut kotiin ja taapersi vastaan... Niin näkemisen arvoinen. Mulle oli myös prinsessateemainen tervetuliaiskakku. Lauantaina auton takapenkillä istuessamme vanhempi tyttö vielä aivan spontaanisti totesi, miten mukavaa on että olen kotona. ♥

Viikonlopusta ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Täällä on ollut sateista, harmaata ja kylmää, joten emme tehneet hirveästi mitään. Mitä nyt käytiin eläinpuiston yhteydessä olevassa soft play -paikassa ja sunnuntaina Brittien isäinpäivän kunniaksi syömässä herkullista ruokaa, mutta siinäpä se. Paljon on kyllä suunnitteilla... :)

Tänään olen katsonut kaikkien seuraamieni tv-sarjojen jaksoja joita olen muiden kiireiden takia missannut, yrittänyt organisoida jonkinlaista järjestystä huoneeseeni ja väsyillyt - sekä totta kai tehnyt töitä. Palaillaan myöhemmin kera uusien tarinoiden!