Englannissa ollaan taas! Saavuin tosiaan ihan oikeaan aikaan, vaikka blogissa minusta ei olekaan kuulunut. Nimittäin tuskin ehdin tavaroitakaan purkaa (vaihdoin vain hieman erinäisten matkalaukkujen sisältöjä) kun sitä mentiinkin taas - nimittäin Walesiin! Hostperheeni kysyi jo ennen kesäkuista lähtöäni, olisinko kiinnostunut lähtemään elokuun viimeisellä viikolla telttamajoitteiselle lomalle. Omat camping-muistoni rajoittuvat lapsuuteen (muistan epämääräisesti kuinka joku kesä kierrettiin Suomea asuntoautolla) sekä noin yhden yön telttailuun omalla takapihalla (neljä henkilöä sullottuna kahden hengen lasten telttaan). Lisäksi diiliin kuului ennennäkemättömiä maisemia Pohjois-Walesista ja mahdollisuus herätä joka aamu kukonlaulun aikaan lasten kanssa, joten hyväksyin tarjouksen ilomielin! (Tytöt nukkuivat oikeasti tosi hyvin.)
Viikko telttaelämää oli kyllä oikein hauska kokemus. Leirintäalue sijaitsi maatilalla, vuorenrinteellä Harlech-nimisen kaupungin yläpuolella. Maisemat olivat siis aika huikaisevat, tuuli tosin aika kova. Paikasta löytyi myös suihku-/vessa-/pyykkitupa ja nukuttiin teltassa ilmapatjoilla, joten liian metsähenkinen tämä kokemus ei ollut.
Aamut käynnistyivät yleensä aika hitaasti. Tytöt menivät myöhään nukkumaan, joten he myös onneksi heräsivät myöhemmin kuin normaalisti. Omaa torkkumisaikaa sai myös kummasti pidennettyä kun iski lasten nenän eteen iPadilta uusimman sovituksen Tuhkimosta (uusi suosikkielokuva, nelivuotias osaa puolet vuorosanoista ulkoa). Sitten tehtiin aamupalaa, laittauduttiin valmiiksi ja hups, kello olikin usein jo lähempänä kahtatoista kuin kymmentä. Mutta mikäs siinä, lomallahan sitä oltiin.
Hitaista starteista huolimatta ehdittiin tehdä vaikka mitä. Kierreltiin Harlechissa ja käytiin tutkimassa sen keskiaikaista linnaa sekä löydettiin vakikahvila, josta sai ihania keittoja ja taivaallisia juustoskonsseja. Tehtiin reissu Shell Island -nimiselle rannalle, joka on nimensä mukaisesti täynnä simpukoita. Vietettiin tuulinen päivä Harlechin rannalla (minkä jälkeen joka paikka oli täynnä hiekkaa), nähtiin serkkuja ja isovanhempia, paahdettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, ruokittiin maatilan ponia sekä käytiin itse keräämässä munia kanalasta, ihailtiin auringonlaskuja ja tutustuttiin telttanaapureihin. Käytiin myös hieman kävelemässä Snowdonin kulmilla. Lisäksi Tescon parkkipaikalla tuli viikon aikana vietettyä mielestäni kiitettävästi aikaa lasten nukkuessa päiväunia...
Vaikka koko kesän olenkin enemmän tai vähemmän "lomaillut", niin vasta tämä tuntui todelliselta lomalta. Oli hauskaa tiskata astioita pesuvadissa ja kokata munia ja pekonia kannettavalla kaasuliedellä, ja vaikka kotiin tullessa kuivat pyyhkeet tuntuivatkin luksukselta, oli paljon tunnelmallisempaa käyttää viikko kumisaappaita ja kävellä likaisella suihkutilan lattialla kantapäillään, että saisi sukat kuiviin jalkoihin. Tekemistä ja touhua oli paljon, enkä edes ehtinyt ajatella yliopistomurheitani tai päivä päivältä kasvavaa jännitystä. Olisin mieluusti jäänyt vielä viikoksi.
Tällä viikolla olen tehnyt vanhoja tuttuja hommia, vaikka olenkin nykyään au pairin sijaan family friend (tälleen mut mm. esiteltiin telttanaapureille, aww). ♥ Aika käy jo muutenkin pitkäksi, puhumattakaan siitä, että tytöt olisivat päivästä vielä kaksi ekstatuntia päiväkodissa enkä laittaisi edes ruokaa. Yliopistoon valmistautuminen on vielä vaiheessa, pitäisi hankkia oma läppäri, peitto, tyyny, lakanat ja rekisteröityä yliopiston sivuille. Jännittää ja stressaa, ja haluaisin vain leipoa juustoskonsseja ja mustikkapiirakkaa (tai ehkä paeta Walesiin), enkä ollenkaan viikon päästä muuttaa. Tai toisaalta kyllä haluan.
Ennen muuttoa pääsen kuitenkin vielä toivottamaan hyvää ensimmäistä koulupäivää toiselle tytoistäni, joka aloittaa ensi viikolla koulun! Nyt kutsuvat kuitenkin höyhensaaret, hyvää yötä!