heinäkuun kuulumisia

Nyt tulis näiden reissujuttujen väliin vähän ajankohtaisempaa menoa heinäkuulta!

Suomessa oleskeleminen on ylittänyt kuukauden rajan nyt viidellä päivällä, vaikka olo on sellainen, kuin täällä olisi oltu jo ikuisuus. Suomi sujuu suussa taas varsin mukavasti - en tiedä onko blogikirjoittamisenikin monisanaisempaa kuin mitä viimeisinä kuukausina Englannissa oli. Oikeiden suomenkielisten sanojen löytäminen ainakin on helpompaa... Englannin puhumista on kuitenkin ikävä, ja kun viikonloppuna yllättäen jouduin tilanteeseen, jossa kieltä piti käyttää, tuntui se jotenkin tönköltä. No, pian pääsen taas pulputtamaan sydämeni kyllyydestä, nimittäin lauantaina brittiperheeni tulee Suomeen lomalle - ja siihen on enää kaksi yötä (kuten tytöt asioita laskevat)!!

Heinäkuun alkuun on kuulunut himostelua New Wine -tapahtumassa, jossa sain olla osa huippua palvelutiimiä ja kokea taas kesän parhaita hetkiä. Sen jälkeen luvassa oli viikko ahkeraa leipomista ja rippijuhlien järjestelyä sekä totta kai itse juhlat. Niin ja Suomenlinnassakin tuli eräs pilvinen kesäpäivä käytyä.

Loppukuukauden teemana on ollut yliopistoon valmistautuminen. Luulin, että au pairiksi lähteminen vaati paljon järjestelyjä, mutta tämä on kyllä ihan uudella levelillä. Kaikki tukihakemukset liitteineen on saatu lähetettyä ja nyt jännityksellä odotetaan päätöksiä. Tuntuu, että asioiden järjestämistä ja tulevaisuuden järkeilyä on kuitenkin vielä jäljellä enemmän kuin mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Tai ehkä mua viimeiset kaksi viikkoa vaivannut väsymys vain saa tuntumaan pinon suuremmalta kuin se oikeasti onkaan. Tällainen "en oo töissä eikä mulla oo hirveesti muitakaan velvollisuuksia" -aika ei pidemmän päälle sovi mulle. Tarvitsen kehittävää tekemistä!

Olen tosi innoissani opintojen aloittamisesta. Tavallaan oon kaivannut koulun käyntiä, ja tällä kertaa siihen liittyy ihan uudella tavalla itsenäinen elämä. Se pelottava aikuiseksi kasvaminen. Vaikka olen viettänyt unettomia öitä murehtien kaikkia hoidettavia asioita ja "mitä jos mä en saakkaan tukia" -juttuja sekä muita yhtä järkeviä asioita, en malta odottaa sitä, että ne asiat tavalla tai toisella on hoidettu ja koulu vihdoin alkaa. Etenkin nyt, kun kesäni on erittäin vähäkiireinen, on ollut uhrata liikaa aikaa kaikkeen aivan turhanpäiväiseen päänsisäiseen pohdintaan. (Onpahan ollut aikaa päivittää blogia...) Kaikki kaveritkin ovat enemmän tai vähemmän töissä. Elokuussa meno toivottavasti aktivoituu, eikä päiväni jännittävin hetki tule olemaan opintotukipapereiden lähettäminen tai sähköpostivastauksen saaminen yliopistolta.

Sain muuten asunnon, joten siinä on yksi stressinaihe poissa! Ensimmäisen vuoden tulen siis asumaan yliopiston kampusalueen läheisyydessä (ja maksamaan kallista vuokraa), yhdessä muiden ykkösvuosilaisten kanssa. Kämppä on valmiiksi kalustettu ja jokaisella on oma pikku kylppäri, vaikka keittiö ja olohuone ovatkin yhteisiä. Olisipa jo syyskuu!

Vielä viimeinen, ilmoitusluontoinen, asia. Kuten olette saattaneet huomata, blogi on saanut uuden, raikkaamman ilmeen! Itseäni alkoi tympiä vanha, yli vuoden esillä ollut ulkoasu, joten muutos oli ehdottomasti paikallaan. Mitä pidätte?

Nyt lähden päivän jännittävimmälle seikkailulle, nimittäin uusia farkkuja sekä ensi vuoden kalenteria metsästämään! Onneksi ensi viikolla tulee vilinää riittämään tyttöjen perässä juostessa, muuten saattaisin kuolla tylsyyteen.

synttäritunnelmia

Eilen juhlittiin mun syntymäpäivää, ja nyt sitä sitten ollaan virallisesti taas vuoden vanhempia, yhdeksäntoista tällä kertaa. Mitään suurta ikäkriisiä mulle ei vielä ole iskenyt vaan vanheneminen on vielä tässä iässä ihan kivaa, vaikka tuntuuhan se jännältä että vuoden päästä mun ikä alkaakin ykkösen sijaan kakkosella.

Mulla oli oikein ihana synttäripäivä. Ihan suht tavallinen työpäivä, johon kuului muuttoa varten siivoamista ja tavaroiden lajittelua, mutta josta erityisen tekivät onnittelut, huomionosoitukset ja lahjat. Ihana hostperheeni oli mulle muutaman lahjan ostanut, samoin oli leivottu kakkua, väkerretty korttia ja hankittu ilmapallokin. Koto-Suomestakin tuli muutama paketti. Kiitos kaikille ihanille muistamisesta, teitte mun synttäripäivästä iloisen ihan vaan muutamalla whatsapp-viestin sanallakin. ♥

Kynttilät kakusta löytyi myös, vaikkei niitä tässä kuvassa näy... :)

Viikonloppuna hostäiti vei mut tosiaan Lontooseen synttäreiden kunniaksi. Lähdettiin matkaan aikaisin lauantaiaamuna, oltiin yötä ja tultiin sunnuntai-iltapäivänä takaisin. Ja voi, miten täydellinen viikonloppu meillä olikaan! Vietettiin lauantaina neljä ja puoli tuntia Leavesdenissa Warner Brothersin Harry Potter -studiokierroksella (jonne oon halunnut päästä siitä asti kun se pari vuotta sitten avattiin), ja illalla otettiin suunnaksi Her Majesty's Theatre Lontoon West Endissä ja käytiin katsomassa kerrassaan upea Phantom of the Opera -musikaali. Elokuva on yksi lemppareistani, ja musikaali oli vielä hienompi, ylittäen kaikki odotukseni. Musiikki, lavasteet, "erikoistehosteet", näyttelijät... Menisin katsomaan sen uudestaan milloin tahansa!

Sunnuntaina pyörittiin Oxford Streetin läheisyydessä. Hostäiti etsi mekkoa ensi lauantaina oleviin ystäväpariskunnan häihin ja minä yritin löytää pohjoismaalaisia (ruoka)tuotteita myyvää ScandiShopia. Löytyihän se, ja valikoima oli vielä laajempi kuin merimieskirkolla (tosin siellä ei ollut ruisleipää). Ostin pari pussia ruissipsejä ja kirpeitä salmiakkeja, jee! Kävin myös Selfridges-tavaratalon ihanalla jouluosastolla ja Disney Storessa, jossa puolet alakerrasta oli omistettu vain ja ainoastaan Frozenille.

Oxford Streetillä törmäsin myös karhuherra Paddingtoniin! Ympäri Lontoota on marras- ja joulukuun ajaksi ripoteltu yhteensä viisikymmentä erilaista Paddingtonia lontoolaisten sekä turistien löydettäväksi. Oman karhunsa ovat päässeet suunnittelemaan esimerkiksi Benedict Cumberbatch, Emma Watson ja The Telegraph -lehti. Tempauksen takana on NSPCC-niminen lastensuojelujärjestö. Joulukuussa karhut huutokaupataan, ja tuotot menevät NSPCC:n työhön lasten hyväksi. Selfridges-tavaratalosta voi myos ostaa muutamia näistä karhuista minikoossa. Tämän kuvassa näkyvän Sparkles-karhuherran on suunnitellut Frankie Bridge, brittiläinen laulaja joka on parhaillaan mukana myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

Itse suunnittelen vielä päiväreissua Lontooseen ennen joulua ja kenties joulupyhien jälkeenkin, ja aion kyllä samalla muutaman karhuherrankin metsästää. Lisää tietoa Paddington-tempauksesta ja Lontooseen ripotelluista karhuista löytyy täältä.

Oli ihanat synttärit, kiitos. Mun hostperhe on kyllä sellainen, etten parempaa olisi voinut saada. Harry Potter -studiokierroksesta on tulossa vielä ihan oma postauksensa, kunhan saan valikoitua sadoista ottamistani kuvista parhaat... Pysykää siis kuulolla!

bonfire night

Keskiviikkona 5. marraskuuta vietetään Britanniassa bonfire night -nimistä tapahtumaa (tunnetaan myös nimillä "Guy Fawkes Night / Day" tai "5th of November). Illan tapahtumat sijoittuvat samaiseen päivään vuonna 1605, jolloin - yllätys, yllätys - Guy Fawkes -niminen mies pidätettiin murhayrityksestä aikeenaan räjäyttää Lontoon Parlamenttitalo ja murhata kuningas. (Yksin hän ei kuitenkaan toiminut, vaan murhayrityksen takana oli salaliitto.) Kuninkaan  pelastumista juhlittiin kokoilla ja ilotuksilla, ja näin sai bonfire night alkunsa. Myöhemmin traditioon tuli mukaan tapa polttaa Guy Fawkesia esittävä nukke kokossa.

Vaikka 5. marraskuuta on virallinen juhlapäivä, järjestetään juhlia Britanniassa jo muutamia päiviä ennen marraskuun viidettä. Meidän pikkualueellamme juhlallisuuksia vietettiin jo päivää ennen (tosin keskiviikkonakin ammuttiin naapurissa raketteja).

(Hui kauheeta millasta pikselimössöä tää Blogger oikein teki mun kuvista...)

Meidän kolmevuotias oli superinnoissaan, kun ei tarvinnut mennä aikaisin nukkumaan vaan päästiin kiertelemään karusellejä ja rihkamakojuja ja tietysti seuraamaan itse kokon sytytystä sekä mahtavia ilotulituksia. Pienempi taas ei tykännyt raketeista ja pamauksista yhtään, joten hostisä vei hänet aikaisemmin kotiin. Oli todella mukava ilta ja musta on kiva että meidänkin pikkukylässä on jaksettu panostaa tällaiseen. Erityisesti ilotulitukset olivat upeat ja kestivätkin kauemmin kuin sen perus viisi minuuttia.

Huomenna on tiedossa superjännää, sillä lähdetään hostäidin kanssa Lontooseen! Tiedossa on kello yhdeltä alkava kierros Warner Bros.in Harry Potter -studioilla ja illaksi mennään teatteriin katsomaan musikaalia. Siinä välissäkin varmaan ehtii jotain. Ollaan yötä Baker Streetillä ja sunnuntaina on vielä aikaa shoppailla tai nähdä jotain. Nyt pitäis vielä pakata, ja aamulla sitten matkaan... :)

in arms stretching wider than my heart could ever fall

Vaikea uskoa, että on jo marraskuu! Täällä sitä vielä seitsemän kuukauden jälkeen ollaan, aika on mennyt supernopeasti. Alkaa jo vähän pelottaa tämä ajanjuoksu, kuukaudet käy vähiin ja kohta on jo kevät ja mun pitäis jossain vaiheessa täältä lähteä... Tässä kuitenkin vähän viime viikonlopun kuulumisia.

Perjantaina, 31. lokakuuta, vietettiin totta kai Halloweenia. Täällä Briteissä se on huomattavasti isompi juttu kuin kotona Suomessa - lapset menevät jenkkielokuvien tyyliin trick or treat -kierrokselle, ihmiset ostavat ja kaivertavat kurpitsoja ja kaupat ovat täynnä kaikkea mahdollista halloween-krääsää. Mekin siinä perjantaina sitten koverrettiin muutamat kurpitsat: hostäiti teki Frozenista tutun Olaf-hahmon, minä Helinä-keijun (josta en riittävän hienoa kuvaa saanut blogiin asti) ja hostisä koversi kaksi perinteisempää kurpitsaa - nämä sitten laitettiin ulos karkkikeppostelijoita varten. Itse en oo ikinä halloweenia viettänyt, enkä oikein tiedä mitä mieltä siitä olen. Kurpitsoiden kovertaminen oli joka tapauksessa aika hauskaa puuhaa. :)

Sunnuntaina juhlittiin hostisän 40-vuotissyntymäpäivää. Sitä varten vietettiin lauantai hostäidin ja tyttöjen kanssa Bury St Edmundissa pääasiassa lahjaostoksilla. Oli marraskuun ensimmäinen, ja niin kuuma, että mulla tuli pelkän mekon, neuletakin ja kaulahuivin kanssa hiki - marraskuussa! Ja just ostin ihanan, uuden villakangastakin... Voisi mun puolesta tulla vähän viileämmät ilmat. Olipahan kuitenkin nätti sää, ja lahja- sekä synttärikrääsäostosten ja maistuvan lounaan jälkeen ehdittiin vielä leikkiä kaupungin viihtyisässä puistossa. Tämä taisi samalla olla viimeinen visiittini Buryyn, nyyh. Jos jotain paikkaa täältä lähialueelta jään kaipaamaan, niin sitä.

Illalla, lasten nukkumaanmenoajan jälkeen viimeisteltiin sitten päivänsankarille leivottu kakku. Hostisä oli onneksi poissa ystävänsä polttareissa, joten saatiin valmistella kaikki rauhassa. Oltiin siis suunniteltu ja leivottu hobitinkolo -kakku Tolkienin tarumaailmaa rakastavalle hostisälle. Ja olen kyllä varsin tyytyväinen lopputulokseen. Hobitinkolon ja kiviaidan sisältä löytyy suklaakakkua, ja kaikki muu on väkerretty sokerimassasta kylttiä ja tietysti kynttilöitä lukuunottamatta.

Synttäriyllätykset onnistuivat, ja sunnuntaina käytiin myös ulkona syomässä. Tällä ja ensi viikolla onkin tiedossa ahkeraa muuttoa varten valmistautumista, ja ensi viikolla juhlitaan myös mun synttäreitä. Tai oikeastaan niitä juhlitaan jo tänä viikonloppuna, kun lähdetään hostäidin kanssa Lontooseen! Tänäänkin on hauskaa tiedossa, sillä Britanniassa vietetään juhlaa nimeltä bonfire night, johon kuuluu kokkoja, ilotulituksia ja muunlaista hauskanpitoa. Siitä raporttia myöhemmin. Elämä on ihanaa ♥

Ps. Tykkäättekö mun Bilbosta? :-D

let them eat cake

Taas on arkiviikko puolessa välissä, ja voisin vähän kertoa viikonlopun kuulumisia. Lauantaina koitti vihdoin se kauan ja hartaasti suunniteltu Halloween-teemainen läksiäisjuhlapäivä. Leivottiin koko viikko maanantaista alkaen, vain keskiviikkona pidettiin leipomistauko ja koottiin lahjapussit vieraille. Minä leivoin kakkupohjat päivällä ja iltaisin täytettiin, kuorrutettiin ja koristeltiin ainakin kaksi tuntia. Kaksi kakkua, ja yli kymmenen tuntia työtä - pelkästään torstaina puuhailin kakkujen kanssa yhteensä seitsemän tuntia!

Mutta oli se kyllä sen arvoista, sillä tuli kyllä ulkonäkönsä puolesta näyttävimmät kakut, mitä ikinä oon aikaisemmin väkertänyt. Annetaan kuvien puhua puolestaan:

Noidankattilakakku kätkee sisäänsä suklaakakkupohjan ja suklaatäytteen kolmevuotiaan toiveiden mukaisesti. Kahva tehtiin ujuttamalla rautalankaa lakupötköjen sisälle, ja puut kattilan alla ovat Flakes-nimisen suklaapatukan palasia. Etualalla olevat noidat ovat kakun ainoa osa, joka ei ole syötävää tai itse tehtyä: figuuri tilaustyötä ja jonkinlaista kovaa massaa, joten se säilyy muistona vielä näin juhlien jälkeenkin.

Kurpitsakakun sisällä puolestaan on suklaahipuilla maustettu kuivakakku (ihanan kostea tosin), joka on keskeltä täytetty piñata-tyyliin karkeilla - siitä paikka kakun keskellä. Päätettiin vielä lisätä syksyisyysastetta muotoilemalla sokerimassasta lehtiä, kastanjoita ja pieniä eläimiä kurpitsan ympärille.

Kakkujen lisäksi hostäiti oli tilannut halloweenmaisesti koristeltuja keksejä ja kuppikakkuja, ja lapsille oli ennen jälkiruokaa lämmintä ruokaa sekä aikuisille buffetti. Juhlat menivät oikein mukavasti, kaikilla näytti olevan hauskaa ja lapset saivat riehua vapaasti. Mullakin oli tosi hauskaa, juttelin ihmisten kanssa ja juoksin lasten perässä. :-D

Nyt on sitten läksiäiset pidetty ja muuttoon on enää vajaat kolme viikkoa! Paljon on vielä puuhaa ennen sitä, tavaroiden läpikäymistä ja sen sellaista. Kahdet synttäritkin on tulossa, ensi viikolla hostisän ja sitä seuraavalla mun omat sekä paljon rakkaiden Suomi-ihmisten merkkipäiviä. Tällä viikolla leivotaan siis vielä vähän lisää kakkua...

kesän juhlahumua

Viime perjantaina koitti yksi kesän top kolmesta odotetuimmasta tapahtumasta: hostvanhempien työpaikan kesäkekkerit! Eikä ihan mitkään pienet ja vaatimattomat kemut... En halua blogissa paljastaa, mitä hostvanhempani tekevät työkseen, mutta työnantaja ei ole mikään ihan pieni taho, joten kaikki tälläiset jututkin on sitten vähän paremman puoleisia. Iltapukukoodi ja teemana Alice in Wonderland.

Odotin alun perin kyseessä olevan nimenomaan tanssiaiset, kyseessä kun oli 'summer ball' mutta mitään perinteistä tanssimista ollut, vaan kysessä tosiaan oli iltapukujuhla. Olin hirveän iloinen että hostvanhemmat pyysivät mut mukaan - palkattiin ihan lastenvahti, ettei mun tarvinnut jäädä lasten kanssa kotiin. Tällänen tilaisuus kun oli mulle aika lailla once in a lifetime -kokemus. :)

  

 

Teemaan oli todella panostettu. Suurin osa ohjelmasta oli sidottu teemaan, ja koristelut olivat todella hienot. Paikan päällä juhlaväkeä vastaanottamassa ja viihdyttämässä olivat myos Hullu Hatuntekijä ja Valkoinen kani. Tarjolla oli myös aivan mielettömästi hyvää ruokaa, kun joka tunti aukesi uusi ruokapiste. Halutessaan sai siis nauttia mm. alkupaloja, raviolia, sushia, burritoja, kiinalaista ja erilaisia juustoja. Lisäksi oli vielä "Hullun hatuntekijän teekutsut" a.k.a. ihana jälkiruokaosasto.

Juhlia varten kävin laitattamassa hiukset kampaajalla, ja melko yksinkertaisen mutta kauniin tummansinisen iltapukuni sain lainaan hostäidiltä. Kaikki muutkin olivat totta kai tyylikkäinä ja (syömisen ohella, hehe) oli kiva bongailla kauniita iltapukuja.

En ottanut kameraa mukaan, sillä se ei pikkulaukkuun mahtunut, enkä ollut varma olisiko juhliin ollut sopivaa kameraa ottaakaan (ois kyllä ollut, muillakin oli). Puhelimella sai kuitenkin tallennettua ihan kivoja räpsyjä, toivottavasti niistä jotain välittyy. Oli kyllä aivan huippu ilta, enpä ole ennen moisissa kekkereissä ollut! :)

Ps. Tänään iski ekaa kertaa syksy- ja joulufiilikset... Oi elokuu ja sumuaamut, tulkaa jo!

gaudeamus igitur

Niin se lakkiaispäivä sitten tuli ja meni. Oli kyllä ihanaa! Panikoinnista huolimatta saatiin tukka ja naama ojennukseen (vaikka kampaus välillä vähän korjailua vaatikin), ja sain käyttää maailman ihaninta yo-mekkoani. Tykkäsin jopa lakista - olisin voinut vaikka nukkua se päässä.

Yo-todistuksen hakeminen jännitti etukäteen, mutta ei loppujen lopuksi ollutkaan niin pelottavaa kuin olin ensin ajatellut. Oli hyvä fiilis, kaikki olivat kauniita ja onnellisia. Vähän haikeaakin ehkä, vaikka on samalla kiva jättää lukio ja siirtyä eteenpäin. Mua jopa lahjottiin stipendillä hyvästä koulumenestyksestä, mikä oli ihana yllätys!

Kotijuhlat olivat ihan huiput - oli ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Ja syödä kakkua.

Kestohymy pysyi naamalla koko päivän ja sisimmässä kupli onni.

Lakkiaispäivä oli lähellä täydellisyyttä.

Kiitos. ♥