heinäkuun kuulumisia

Nyt tulis näiden reissujuttujen väliin vähän ajankohtaisempaa menoa heinäkuulta!

Suomessa oleskeleminen on ylittänyt kuukauden rajan nyt viidellä päivällä, vaikka olo on sellainen, kuin täällä olisi oltu jo ikuisuus. Suomi sujuu suussa taas varsin mukavasti - en tiedä onko blogikirjoittamisenikin monisanaisempaa kuin mitä viimeisinä kuukausina Englannissa oli. Oikeiden suomenkielisten sanojen löytäminen ainakin on helpompaa... Englannin puhumista on kuitenkin ikävä, ja kun viikonloppuna yllättäen jouduin tilanteeseen, jossa kieltä piti käyttää, tuntui se jotenkin tönköltä. No, pian pääsen taas pulputtamaan sydämeni kyllyydestä, nimittäin lauantaina brittiperheeni tulee Suomeen lomalle - ja siihen on enää kaksi yötä (kuten tytöt asioita laskevat)!!

Heinäkuun alkuun on kuulunut himostelua New Wine -tapahtumassa, jossa sain olla osa huippua palvelutiimiä ja kokea taas kesän parhaita hetkiä. Sen jälkeen luvassa oli viikko ahkeraa leipomista ja rippijuhlien järjestelyä sekä totta kai itse juhlat. Niin ja Suomenlinnassakin tuli eräs pilvinen kesäpäivä käytyä.

Loppukuukauden teemana on ollut yliopistoon valmistautuminen. Luulin, että au pairiksi lähteminen vaati paljon järjestelyjä, mutta tämä on kyllä ihan uudella levelillä. Kaikki tukihakemukset liitteineen on saatu lähetettyä ja nyt jännityksellä odotetaan päätöksiä. Tuntuu, että asioiden järjestämistä ja tulevaisuuden järkeilyä on kuitenkin vielä jäljellä enemmän kuin mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Tai ehkä mua viimeiset kaksi viikkoa vaivannut väsymys vain saa tuntumaan pinon suuremmalta kuin se oikeasti onkaan. Tällainen "en oo töissä eikä mulla oo hirveesti muitakaan velvollisuuksia" -aika ei pidemmän päälle sovi mulle. Tarvitsen kehittävää tekemistä!

Olen tosi innoissani opintojen aloittamisesta. Tavallaan oon kaivannut koulun käyntiä, ja tällä kertaa siihen liittyy ihan uudella tavalla itsenäinen elämä. Se pelottava aikuiseksi kasvaminen. Vaikka olen viettänyt unettomia öitä murehtien kaikkia hoidettavia asioita ja "mitä jos mä en saakkaan tukia" -juttuja sekä muita yhtä järkeviä asioita, en malta odottaa sitä, että ne asiat tavalla tai toisella on hoidettu ja koulu vihdoin alkaa. Etenkin nyt, kun kesäni on erittäin vähäkiireinen, on ollut uhrata liikaa aikaa kaikkeen aivan turhanpäiväiseen päänsisäiseen pohdintaan. (Onpahan ollut aikaa päivittää blogia...) Kaikki kaveritkin ovat enemmän tai vähemmän töissä. Elokuussa meno toivottavasti aktivoituu, eikä päiväni jännittävin hetki tule olemaan opintotukipapereiden lähettäminen tai sähköpostivastauksen saaminen yliopistolta.

Sain muuten asunnon, joten siinä on yksi stressinaihe poissa! Ensimmäisen vuoden tulen siis asumaan yliopiston kampusalueen läheisyydessä (ja maksamaan kallista vuokraa), yhdessä muiden ykkösvuosilaisten kanssa. Kämppä on valmiiksi kalustettu ja jokaisella on oma pikku kylppäri, vaikka keittiö ja olohuone ovatkin yhteisiä. Olisipa jo syyskuu!

Vielä viimeinen, ilmoitusluontoinen, asia. Kuten olette saattaneet huomata, blogi on saanut uuden, raikkaamman ilmeen! Itseäni alkoi tympiä vanha, yli vuoden esillä ollut ulkoasu, joten muutos oli ehdottomasti paikallaan. Mitä pidätte?

Nyt lähden päivän jännittävimmälle seikkailulle, nimittäin uusia farkkuja sekä ensi vuoden kalenteria metsästämään! Onneksi ensi viikolla tulee vilinää riittämään tyttöjen perässä juostessa, muuten saattaisin kuolla tylsyyteen.