norwich

Lauantaina pääsin tosiaan vähän isompaan cityyn, Norwichiin, joka kokonsa ja asukasmääränsä puolesta vastaa suunnilleen Suomen Turkua. Hostäidin piti hoitaa kaupungissa muutamia asioita, ja otettiin myös tytöt mukaan pienelle retkelle. (Pahoittelen jo etukäteen kuvien laatua, kombo nimeltä Paint + Blogger ei tainnut olla paras yhdistelmä kuvia ajatellen...)

Norwich on todella kaunis kaupunki, josta löytyy paljon historiaa: muun muassa kaksi vanhaa, kaunista katedraalia, lisää kirkkoja sekä upea, 1000-luvulla rakennettu linna. Kaikenlaista muutakin kaunista ja historiallista kaupungista löytyisi, mutta ei tällä reissulla kierrelty erityisen laajoja alueita. Jo pelkkä ydinkeskusta oli nättiä aluetta - mutta eihän se ole mikään yllätys, kaikki täällä Englannissa on nättiä. Myös kauniin aurinkoinen ilma auttoi näyttämään Norwichista sen parhaat puolet.

Kierreltiin ensin hieman kaupungin keskustassa, käytiin yllä olevassa Norwichin katedraalissa ja käytiin hoitamassa tarvittavat asiat.

Loppupäivän vietimmekin Norwich Castle:ssa, lähes tuhat vuotta vanhassa linnassa, joka nykyisin palvelee museona. Linnasta löytyy erilaisia näyttelyjä niin viikinkiajasta kuin Egyptistäkin, ja lisäksi mm. taidetta ja luonnonhistoriaa. Varsinainen linnaosuus on kuitenkin omasta mielestäni kaikista upein. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta arkkitehtuurille (etenkään rakeisuutensa vuoksi...).

Linnassa kiertelyn jälkeen istuttiin viereiseen puistoon syömään jäätelöt ennen kotiinlähtöä. Puistosta oli hienot näkymät kaupunkiin, onhan se kukkulalla samoin kuin linnakin. 

Norwich osoittautui todella mukavaksi kaupungiksi, ja se on vain tunnin ajomatkan päästä asuinpaikkaamme, ei siis turhan kaukana. Sinne tulee varmaan tehtyä vielä yksi sun toinenkin reissu, ihan vain esimerkiksi shoppailumielessä! :-D

terveisiä englannista

Täällä sitä nyt ollaan, Englannin Norfolkissa!

Tänään on vasta mun viides päivä, mutta tuntuu siltä kuin olisin ollut täällä jo viikkoja. Perhe on tosi ihana, juuri sellainen, miltä vaikuttikin - ehkä jopa vielä mukavampi. Tytöt ovat suloisia, ja ovat ottaneet mut hyvin vastaan. Pienempi tosin on (aivan ymmärrettävästi) alussa hieman ujostellut, mutta on nyt jo tottunut muhun.

Tunteet olivat aluksi jokseenkin ristiriitaisia. Kun saavuin, kaikki oli jännittävää ja ihanaa, mutta jossain vaiheessa ekaa iltaa tajusin, etten olekaan lyhyellä reissulla, vaan oikeasti muutan tänne seuraaviksi, melkein viideksi kuukaudeksi. Koti-ikävä oli siis ensimmäisenä iltana aika kova, mutta nyt on jo paljon positiivisempi fiilis. Viihdyn täällä. Skype ja Whatsapp toimivat, jos ja kun haluaa yhteyden Suomeen ja alan kotiutua oikein hyvin. :)

Hostvanhemmat ovat todella mukavia ja hauskoja, ja ollaan juteltu joka ilta pitkään illallisen äärellä. Oon kertonut paljon Suomesta ja hostisä on ollut kiinnostunut myös suomen kielestä. He ovat myös kyselleet, mitä kaikkea haluaisin Britanniassa tehdä, ja suunnittelivatkin jo meille elokuista reissua Skotlantiin! Hostäiti on myös kaltaiseni Potter-fani, ja lupasi viedä mut vierailemaan Harry Potter -studioille, jei. Todella ihana perhe mulla täällä siis, vaikkei se omaa tietenkään voita. ♥

Mun huone on myös tosi ihana. Ovessa on mun nimikirjaimet, mulla on omassa käytössä iso sänky ja sängynpäädyssä on supersöpö senkki! Oon niistä jotenkin tosi innoissani, haha. Huone on juuri sopivan kokoinen (isompi kuin mun oma huone Suomessa) ja on kiva, kun talossa on oma rauhallinen soppi, jonne tarvittaessa vetäytyä.

Britanniassa on muuten tänään äitienpäivä, joten käytiin sen kunniaksi syömässä lähikaupungissa. Ilma on ollut viime päivinä upea, todella lämmin - vajaat 20 astetta - ja nautittiinkin sen vuoksi jälkiruoka ravintolan puutarhassa. Eilen pääsin tutustumaan Norwichiin, joka on Norfolkin keskus. Sieltä tuli kuitenkin otettua niin monta kuvaa, että taidan omistaa niille ihan oman postauksensa... 

Huomenna alkaakin sitten normaali arki! Tästä se lähtee.

matkaan nalle puhin sanoin

“How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.”

Tänään oon haikaillut lähtöä ja sitä, miten paljon ihania, rakkaita ihmisiä mun pitää jättää taakse. Olette kaikki aivan ihania, tärkeämpiä kuin ikinä osaan ääneen sanoa. Oon ollut nyt illalla melkeinpä kyyneleiden partailla.

Näkemiin Suomi, näkemiin rakas pieni kotikaupunkini ja näkemiin kaikki rakkaat ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet! Rakastan teitä. Nähdään toukokuussa. ♥

tilannekatsausta

Huhheijaa, nyt on ylioppilaskirjoitukset kahlattu läpi, ja alustavien ja itse arvioitujen pisteiden mukaan vieläpä ihan kunnialla. Muutama pettymys tuli koettua, mutta ehkä se ei mun maailmaa kaada. Toisaalta alustavien pisteiden joukossa oli myös iloisia yllätyksiä! Nyt vaan toivotaan, että YTL katsoo raapustelmiani yhtä suopeasti kuin opettajat.

Lähtövalmistelut edistyvät kovaa vauhtia. Eilen käytiin ostamassa viimeisiä perustavaroita reissua varten, tuliaiset mukaan luettuna. Jos kiinnostaa, niin hankin tytöille tuon kuvassakin näkyvän This is Finland -kirjan sekä pienemmälle Muumi-kurkistuskirjan. Hostvanhemmille ostin muumimukit ja Fazerin suklaata. Salmiakkivarastot on myös täydennetty... Oon saanut pakkaamista jo aloitettua, keräilen tässä pikkuhiljaa tavaroita matkalaukkuun pakkauslistan mukaan. Vielä pitäisi aloitella sitä kirjettä yliopistoon ja huomenna käydä koulussa pyörähtämässä. Se ois sitten suurin piirtein siinä, enää pyykkäämistä ja pakkaamista.

Eilen keräännyttiin yhteen kaveriporukalla viettämään iltaa ja samalla juhlistettiin myös mun läksiäisiä. Käytiin syömässä eräässä ihanassa meksikolaisessa ravintolassa, josta saa maailman parasta dippiä (voisin uittaa kaikki mun suolaiset ruoat siinä) ja superhyviä hampurilaisia. Kyllä siinä euron juustot kalpenee rinnalla.

Ennen raflareissua ja illanistujaisia pätkittiin myös kaverin kanssa mun otsatukkaa vähän lyhyemmäksi, kun en enää kampaajalle ennen lähtöä kerkeä. Nyt näkee taas jonkin aikaa eteensä, jee!

Oon jutellut taas hostäidin kanssa, joka kuulumisten vaihdon yhteydessä kertoi, miten he on laittanu mun huonetta kuntoon, ja kuinka kovasti perheen 3-vuotias jo odottaa mun tuloa (pienempi nyt ei vielä tiedä mistään oikein mitään), haluaisi kuulemma jopa muuttaa mun huoneeseen. Multa kysyttiin myös ruokatoiveita kaupassa käyntiä varten. Nää kaikki asiat teki mut hirveen iloiseksi - perhe vaikuttaa niin kivalta jo nyt, vaikka en oo vielä edes päässyt lähtemään. :)

Kolme yötä jäljellä omassa sängyssä! Pikkuhiljaa kaikki muuttuu yhä todemmaksi.

tänään jäljellä...

...kymmenen päivää. Oikeasti, vain kymmenen päivää? Niin paljon on vielä tekemättä. Olen saanut passin uusittua, käytyä Kelassa hoitamassa asiat sekä melkein hankittua vakuutuksen (tai no, äiti tätä vakuutusta suurimmaksi osaksi hoitaa, hehe). 

Siinähän ne tärkeimmät ovat, mutta edelleen tuntuu siltä, että tekemiset kaatuu päälle. Vielä kun pitäisi mm. käydä ostamassa tarpeelliset perustavarat matkaa varten sekä tietysti hankkia tuliaiset host-perheelle. Kavereita pitää vielä tietysti nähdä ja kenties pidetään jonkinlaiset läksiäisetkin, siitä(kään) ei ole vielä mitään tietoa. Mun pitäisi myös vielä ennen lähtöä kirjoittaa "motivation letter" yliopistoon lähetettäväksi. Pakkaamista en ole vielä aloittanut, pakkauslistaa sentään. Jotenkin musta tuntuu, että yritykseni ottaa mukaan vain 20 kg + 10 kg tavaraa on tuhoon tuomittu... Ja onhan mulla vielä kahdet kirjoituksetkin edessä.

Liikaa hommaa. En jaksa. Mun mieli vaeltaa jo Englannin nummilla.

Aina kun katson tv:stä ohjelmia, joissa ollaan Englannissa, alkaa sydämessä läpättää ja perhoset lentelevät vatsassa. Tuolla mäkin tallustelen ihan kohta! En silti edelleenkään osaa kunnolla jännittää. Koko juttu tuntuu hirveän kaukaiselta, kun on niin paljon vielä tässä välissä.

Välillä tulee myös sellainen olo, että mitä mä oikeen olen mennyt tekemään. Ihanko tosissaan olen jättämässä kaiken tutun ja turvallisen - kodin, ystävät ja lukion, oman pienen kotikaupungin, ylipäätään Suomen - ja ryntäämässä maailmalle ihan jonnekin tuntemattomaan? Oonko mä ihan viisas? Toisaalta taas en vaan malta odottaa sitä, että lentokone nousee Tampereen ilmatilaan ja saan aloittaa ihan kokonaan uuden vaiheen mun elämässä. Miksi edes jäisin kevääksi Suomeen, kun täällä ei oikeastaan oo mulle mitään? No, kaikki ihanat ihmiset tietysti, ja mahdollisesti töitä, mutta muuten mun kevät ois varmaan peruskaavaltaan sitä, että olisin kotona. Abikeväthän on aivan täydellinen tilaisuus! Hirveän ristiriitainen olo siis, mutta ehkä se kuuluu asiaan.

Ja vaikka lähteminen jänskättääkin, niin vielä enemmän mua pelottaa, että jotain tapahtuu, enkä pääsekään lähtemään. Että mun hostperhe ei enää haluaisikaan mua sinne (mikä on kyllä ihanien viestien perusteella melkoisen epätodennäköistä). Pohdiskelin tätä itsekseni, ja päädyin siihen tulokseen, että koska au pairiksi lähteminen ei tunnu todelta, enkä kertakaikkiaan sataprosenttisesti pysty uskomaan sitä, että todella olen lähdössä, yritän alitajuisesti "valmistella" itseäni mahdolliseen torjuntaan. Yritän siis keksiä itselleni järkevän selityksen siitä, miksi en voisi päästä lähtemään. Ihminen on hassu olento. (Ai miten niin oon lukenu liikaa psykaa...)

Onneksi ympärillä on maailman ihanimpia ihmisiä, jotka jaksaa kuunnella. En ehkä olekaan maailman ainoa ihminen, joka ajattelee liikaa.

Ja koska Muumit toimii aina, niin loppuun muumiviisaus.

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." Tämän viisauden meille tarjoili Vilijonkka kirjasta Muumilaakson marraskuu.

Kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Niin jäämisessä kuin lähtemisessä. Kaikesta huolimatta musta tuntuu hyvältä lähteä. Aina pääsee myös takaisin.

11 faktaa, 11 kysymystä

Sain Koivulta tällaisen 11 faktaa ja 11 kysymystä -haasteen, jollaisen olenkin joskus aikaisemmin toteuttanut. Ajattelin, että tämän blogin puolelle tämä haaste voisi hyvin sopia - jos vaikka uusia lukijoitakin sattuisi tulemaan. Vähän lisätietoa kenties siis siitä, kuka minä oikein olenkaan. :)

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta siis!

1. Tykkään valokuvaamisesta. Oikeastaan rakastan sitä. Rakastan sitä, kun saa napattua täydellisen kuvan, jossa kaikki on kohdallaan: valo, sommittelu, tunnelma... Juhlissa ja muissa tapahtumissa sekä kaupungin humussa on ihana kuvata siksi, että sieltä saa usein juuri niitä ihania tuokiokuvia. Toisaalta tykkään kovasti myös luontokuvauksesta. Ja muotokuvista. Haluan tulla paremmaksi ja kehittyä koko ajan, vaikkakin vain harrastelijana. Haaveissa uusi kamera...

2. Saan uusilta tuttavuuksilta lähes poikkeuksetta aina kysymyksen siitä, onko hiustenvärini oma. Kyllä se on. Hiustenväri onkin niitä harvoja asioita, joista tässä pehkossa luonnontilassa tykkään. (Pehko siis vaatii paljon vääntelyä ja kääntelyä raudalla, jos sen haluaa hyvin.)

3. Tykkään hirmuisesti ruotsin kielestä, ja salainen haaveeni on aina ollut kaksikielisyys. Meillä on paljon kaksikielisiä ystäviä, joten sillä on varmaan vaikutusta asiaan. Ruotsi on kiva kieli, ja haluaisin osata sitä paljon, paljon paremmin. Ymmärrän sitä sentään ihan hyvin, mutta oma tuottaminen on aivan surkeaa. Olis ihanaa, jos omista lapsista tulisi kaksikielisiä! Eikä sen kielen välttämättä tarvitsisi nimenomaan ruotsi olla, kaikki käy. Eli vink vink vaan, kaikki brittipojat. :-D

4. Lempiaineeni koulussa ovat psykologia ja ikisuosikkini kuvis. Kuviksesta olen tykännyt aina, ja nyt lukiossa onkin tullut lähes kaikki kurssit kahlattua läpi - päätinpä tehdä kuvataidediplominkin. Psykologia vaan on aivan älyttömän mielenkiintoista, ja lisäiloa siihen tuo se, meillä on siinä maailman ihanin (psykan)opettaja.

5. En vois elää ilman Jumalaa. ♥

6. Rakastan leipomista ja keittiössä häärimistä. Kaikki suloiset ja makeat kakut, piirakat ja leivonnaiset ovat alaani. Tykkään erityisesti leipomusten koristeluista, kuten sokerimassaruusujen muotoilusta tai suklaan kanssa leikkimisestä. Jos mulla olis paljon rahaa, ostaisin ihania leivontatarvikkeita! Ruoanlaitto ei ole yhtä suuri rakkaus, mutta siitäkin tykkään. Pidän jopa enemmän itse leipomisesta kuin leipomusten syömisestä.

7. Edellä mainitusta huolimatta olen kuitenkin aivan järkyttävä sokerihiiri, ja tällä(kin) hetkellä pahassa sokerikoukussa. Kevätprojektina oli vähentää makean syömistä (mitä ei yhtään auta se, että kotoa löytyy lähes aina jotain makeaa), mutta eiköhän tämä Englantikin sitä vähän pilaa, aamupalaksi kun kuulemma saatetaan hyvinkin vedellä Pop-Tartseja ja tietysti niitä perinteisiä hilloleipiä... Ja pakkohan on tietysti päästä testaamaan kaikkea brittiläisiä herkkuja ja marketin karkkihyllyjä. Kahviloista nyt puhumattakaan. Eihän niitä nyt vaan voi jättää kokematta. :D

8. Meillä on maailman ihanin koiruus, vaikka se onkin välillä ihan hassuntyhmä. ♥

9. Haluaisin tulevaisuudessa tehdä vapaaehtois- ja / tai lähetystyötä jossain päin maailmaa. Katsottiin viikonloppuna Putouksen Unicef-jaksoa, ja koko ajan oli vaan sellanen olo, että mä kyllä niin lähden vielä joku päivä itse jonnekin auttamaan.

10. Olen kausi-ihminen. Innostun joistakin uusista ja vanhoista asioista kausittain. Esimerkiksi joka syksy herää innostus käsitöihin. Tammi-helmikuun puolella into sitten laantuu, ja jos jotain on kesken, niin se jää kesken. Ja seuraavana syksynä ei kyllä jatketa vanhasta, vaan aloitetaan uutta. Nuorempana tämä näkyi enemmän fanituskausina. Kaikkea sitä onkin tullut hankittua, terveisin nimimerkki High School Musical -lakanat...

11. Olen blogannut erinäisissä osoitteissa yhteensä jo neljä vuotta!

Kysymykset:

1. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

- No niin, heti oikein kiperä kysymys tähän alkuun. Mitäs tähän oikein vastaisi, kun en itsekään yhtään tiedä! Kymmenen vuoden kuluttua olen 28, ja toivottavasti valmistunut yliopistosta ja ollut ainakin jonkin aikaa töissäkin. Mitään muuta en kyllä lähde arvailemaan, sen näkee sitten kymmenen vuoden kuluttua...

2. Seuraatko politiikkaa?

- Enpä juuri, ainakaan mitenkään palavan aktiivisesti. Luen lehtiä, joten tiedän kyllä suunnilleen, mistä Suomessa keskustellaan ja mitä poliitiikassa milloinkin on menossa, mutta en ole kovin syvällisesti perehtynyt esimerkiksi eri puolueisiin. Seuraaviin vaaleihin mennessä aion kyllä ottaa enemmänkin selvää asioista, sillä totta kai haluan tietää, ketä äänestää.

3. Oletko huumorintajuinen? Millainen huumori sinulla on?

- Omasta mielestäni ainakin! Sarkasmi on mun juttu. Lisäksi äidin puoleisessa suvussa on myös melko omalaatuinen huumori, jonka jalon taidon minäkin olen perinyt.

4. Mikä on suurin intohimosi?

- Tahdon nähdä koko maailman!! ♥

5. Pidätkö urheilemisesta? Jos, niin millaisesta?

- Jos vain saisin itseni ylös tarpeeksi usein, niin kyllä! Tykkään lenkkeilystä, ja aina kun jaksaa lähteä juoksemaan, niin tulee hyvä fiilis. Uinti on myös kivaa, ja erityisesti lapsena olin oikea vesipeto. En kesäisin halunnut nousta merestä lainkaan, ja haaveilin omasta rannasta, jotta voisin lillua vedessä koko päivän.

6. Seuraatko jotakin tv-sarjoja? Mitä?

- Tällä hetkellä seuraan Valtiatarta, kutoselta uusintana näytettävää Gleen ykköskautta sekä Au pairit Lontoossa -sarjaa, tosin ehdin juuri katsoa sen loppuun. Säännöllisen epäsäännöllisesti tulee tapitettua myös Neljät häät Amerikassa -ohjelmaa.

7. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian, minkä muuttaisit?

- Että kaikki ois kavereita kaikkien kanssa!

8. Millainen on unelmiesi koti?

- Mulla on Pinterestissä yksi kansio, joka on omistettu pelkästään koti- ja sisustusjutuille. Sinne lisäilen aina inspiraatiokuvia siitä, miltä haluaisin oman kotini joskus tulevaisuudessa näyttävän, tai mitä juttuja sinne haluaisin. Kokonaisuus on vielä ihan hukassa, mutta Pinterest-lisäyksieni perusteella haluan näköjään ainakin puulattiat, ikkunanurkkauksen (♥), riippumaton, kasvihuoneen ja isot ikkunat. Enpä myöskään panisi pahakseni suurta puutarhaa, isoa keittiötä tai sijaintia meren tai järven rannalla... Ehkä tulevaisuudessa vain marssin asunnonvälittäjän luo, läväytän eteen Pinterest-profiilini ja sanon että "tämmöstä". :D

9. Millaisena ihmisenä toivoisit läheistesi muistavan sinut?

- Luotettavana tyyppinä, jolle voi kertoa, jos ja kun joku asia painaa. Sellaisena, jolle voi aina jutella mistä vaan, joka jaksaa kuunnella, on empaattinen ja ymmärtää. Positiivisena ja iloisena myöskin. :)

10. Millainen olisi unelmiesi ilta?

- Unelmien iltaan voisi kuulua monenlaista, kunhan sen saisi viettää rakkaiden kanssa!

11. Mikä on tähän asti ollut elämäsi onnellisin hetki?

- Apua! Koko elämäni on aivan liian laaja käsite, sillä niin paljon ihania juttuja olen pienen elämäni aikana päässyt kokemaan. Mitäs jos otetaan tämä vuosi? Siitäkään en kyllä pysty nimeämään yhtä kaikkein onnellisinta hetkeä, mutta näin ensimmäisenä mieleen nousevat mm. uusi vuosi, au pair -pestin saaminen ja kaikki siihen liittyvä, penkkarit sekä Michael Bublén keikkaviikonloppu. Mun elämä vaan on muutenkin niin yleisonnellista, että tuntuu siltä, etten ansaitse näin paljon. Silloinkin, kun on vaikeaa ja menee huonosti, niin olen jostain syystä onnellinen. God is good. ♥

***

Onko tällaisia nippelitietojuttuja kiva lukea? Vai missä vaiheessa tätä kilometripostausta kuukahditte? Minusta oli kyllä kiva vastata, vaikka se vähän haasteellista olikin. Ketään en jaksa nyt haastaa, mutta napatkaa haaste ihmeessä mukaan, jos silti tuntuu. Laadin alle 11 kivaa kysymystä joihin voi vaikka vastata. :)

1. Kuka supersankari haluaisit olla?

2. Mikä on kaikkien aikojen lempielokuvasi?

3. Millainen oli viimeisin unesi?

4. Voisitko ottaa tatuoinnin? Miksi / miksi et?

5. Mitä teet mieluiten kun olet yksin kotona?

6. Mitä odotat vuodelta 2014?

7. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?

8. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?

9. Kerro yksi asia, jonka haluaisit toteuttaa ensi kesänä.

10. Mikä on puhelimesi käytetyin sovellus?

11. Mikä on bravuurisi keittiössä?