north wales pt. 3: llangollen

Wales-viikonlopun viimeinen etappi oli Llangollen, kaunis laaksokaupunki suhteellisen lähellä Englannin ja Walesin rajaa. Saavuttiin kaupunkiin toisen päivän iltana, jolloin meillä oli aikaa katsella vähän ympärillemme ja nauttia illallista supersöpössä tea roomissa. Sattuipa samalla taas yksi hauska kohtaaminen, nimittäin yksi paikan työntekijöistä, Turkista kotoisin oleva mies, osasi noin 20 sanaa suomea! Hän oli kuulemma aikanaan Turkissa yli kymmenen vuotta sitten tutustunut siellä asuviin suomalaisiin, ja kehui kuinka mukavaa kansaa me olemme.

Täällä Briteissä on kyllä tullut tavattua mitä hauskimmissa tilanteissa ihmisiä, jotka osaavat pari sanaa (tai joskus vähän enemmänkin...) suomea tai joilla on jokin muu kontakti Suomeen mitä hauskimmista syistä. Hyvin mieleen painuneita tilanteita jokainen, ja kaikki juuri sellaisissa paikoissa, missä sitä minkäännäköisiä Suomi-kontakteja vähiten odottaisi.

Majoituimme tällä kertaa hostellin sijaan peribrittiläisessä bed & breakfast -paikassa. Sunnuntaiaamuna uloskirjauduttuamme lähdimme suorittamaan päivän aktivitteettia, joka oli kaupungin huipulle Castell Dinas Branin raunioille kiipeäminen. Kyseessä ovat siis 1200-luvulla rakennetun linnan rauniot. Ja kyseessä todellakin ovat rauniot, sillä hyvin vähän on jäljellä siitä kerran varmasti mahtavasta linnoituksesta, jonka satunnaiset jäljelle jääneet kiviseinät aikoinaan muodostivat.

Kävely Dinas Braniin Llangollenista on oikeastaan pelkkää ylämäkeä ja paikoittain hyvinkin jyrkkä. Hotellista uloskirjautuessammekin meitä varoiteltiin kävelyn jyrkästä osuudesta, mutta reitti oli mielestäni aika sopiva. Nykyään reitin jyrkimmälle osuudelle on myös tehty siksakin muotoinen polku, joka helpottaa ylös kiipeämistä huomattavasti.

Huipulla tuuli! Ja pilvisestä säästä huolimatta maisemat olivat huikaisevat - niin alhaalle Llangolleniin, itään Shopshiren maaseudulle kuin länsipuolellekin kohti Snowdoniaa.

Dinas Branin rauniot olivat todella kiehtovat. Jollain tapaa paikka oli paljon mielenkiintoisempi kuin jotkin ehymmät linnanrauniot tai varsin hyvinkin säilyneet linnat, joissa olen au pair -vuoteni aikana vieraillut. Paikassa oli aivan erityinen tunnelma!

Vietettyämme huipulla lähes tunnin, kapusimme alas toista kautta kiertäen Castell Dinas Branin toiselle puolelle. Taisimme matkallamme ylittää myös lammaslaitumen... Näin public footpathit Walesissa. Mäen toiselta puolelta sai vielä muutamat kivat maaseutukuvat, ennen kuin lähdimme kävelemään takaisin Llangolleniin. Lähistöllä olisi sijainnut myös mielenkiintoinen Valley Crucis Abbey, mutta valitettavasti aika ei riittänyt sen etsimiseen. Käytiin syömässä siinä samaisessa tea roomissa, minkä jälkeen olikin aika aloittaa pitkä kotimatka.

Llangolleniin päästäkseen täytyy ensin ottaa bussi Wrexham-nimisestä kaupungista, josta me sitten junailimme tiemme takaisin Birminghamin suuntaan. Viikonloppu oli kerrassaan unohtumaton. Sain tutustua lähemmin sellaisiin upeisiin paikkoihin, jotka ovat jo pitkään olleet bucket-listallani lähempää tutkiskelua vaatien ja nähneet verkkokalvoille ikuisen jäljen jättäviä maisemia. Seuralaiseni kanssa saatiin tutustua taas paremmin ja jakaa mietteitä Briteissä asumisesta ja yhden elämänvaiheen päättymisestä. Aika lailla täydellinen viimeinen viikonloppu päättämään 15 kuukauden kestäneen au pair -seikkailuni siis.

Intohimoni matkustella sai reissusta vain lisää bensaa liekkeihinsä. Britanniassa olen rakastunut ennen kaikkea pieniin paikkoihin ja maaseutuun isojen cityjen sijasta. Taidan edelleen olla se pikkukaupungin tyttö, heh. Opiskelijabudjetilla tuskin tullaan matkustelemaan yhtä suuressa mittakaavassa kuin mihin viimeisen vuoden aika on ollut mahdollisuus, mutta eiköhän sitä johonkin päästä. Mulla on suuret odotukset Skotlannille.

chepstow

Walesin reissun toinen päivä valkeni Chepstow'ssa, aivan Walesin ja Englannin rajalla. Meillä ei ollut juuri muuta käsitystä paikasta kuin se, että siellä oli keskiaikainen linna, ja tuntui hauskalta idealta lähteä johonkin tuntemattomaan pikkukaupunkiin. Cardiffissa ei mielestäni olisikaan viihtynyt päiväreissua pidempään, parhaat puolet tuli nähtyä.

Pikkupaikan etuna oli toki myös halvempi majoitus. Meillä oli kolmen hengen hotellihuone, josta hintaa tuli yhdelle henkilölle vain kolmekymmentä puntaa, ei paha siis! Oli oikein suloinen ja cozy paikka, vaikka aamupalasta pitikin maksaa ekstraa jos sen olisi halunnut (ei haluttu, vaan ostettiin Tescosta ilta- sekä aamupalat).

Kun reissukumppanit olivat saaneet päivän käyntiin kahvilla, lähdettiin vaeltelemaan kohti Chepstow Castlea. Oli sunnuntaiaamu ennen kymmentä ja kaupunki oli hiljainen. Saatiin siis rauhassa ihastella nättejä taloja, ottaa kuvia hauskoista kymrinkielisistä kylteistä ja oltiinpa suurimman osan ajasta linnassakin ainoat vieraat.

Chepstow'n linna oli hieno - ja iso! Wikipedian mukaan linna on vanhin myöhäis-roomalaisaikainen (post-Roman?) kivilinnoitus Britanniassa, ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1067. Siihen tehtiin myöhemmillä vuosisadoilla paljon laajennuksia, ja rauniot tuntuivatkin ihan loputtoman pituisilta. Sisätiloja vaikutti olleen todella paljon - tai ehkä rauniot ovat vain hyvin säilyneet.

Linnalta jatkettiin matkaa joenvarteen. Käveltiin siltaa pitkin joen toiselle puolelle, ja oltiinkin yhtäkkiä Englannissa! Sillan kohdalla meni siis Englannin ja Walesin raja. Tiesin, että ollaan lähellä rajaa, mutta että ihan näin lähellä! Ollaan monta kertaa ajeltu rajan yli hostperheen kanssa matkalla Walesiin, mutta olihan se siistiä päästä kävelemään sen yli ja ottamaan kuvan. Taas yksi lifegoals archieved. ;)

Chepstow oli aika pieni paikka, joten muutamaa tuntia kauempaa ei sieltä löytynyt viihdykettä, vaikka se nätti olikin. Oikein idyllinen pikkukaupunki, ja Brittejä ympäriinsä reissaillessa onkin kiva päästä näkemään myös niitä pikkupaikkoja ja aitoa elämää. Käytiin ostamassa lounas mistäs muualtakaan kuin Tescosta ja otettiin juna Gloucesteriin yhden jälkeen, jossa (etukäteen suunnittelematta) päätettiin pysähtyä pariksi tunniksi ja jatkettiin sitten matkaa kotiin. Kahden päivän reissu tuntui yllättävän virkistävältä, ja samalla ehdittiin nähdä monta paikkaa! Illalla kyllä väsytti...

Ps. Mulla ja Englannilla on tänään vuosipäivä. ♥ VUOSIPÄIVÄ!!!