heinäkuun kuulumisia

Nyt tulis näiden reissujuttujen väliin vähän ajankohtaisempaa menoa heinäkuulta!

Suomessa oleskeleminen on ylittänyt kuukauden rajan nyt viidellä päivällä, vaikka olo on sellainen, kuin täällä olisi oltu jo ikuisuus. Suomi sujuu suussa taas varsin mukavasti - en tiedä onko blogikirjoittamisenikin monisanaisempaa kuin mitä viimeisinä kuukausina Englannissa oli. Oikeiden suomenkielisten sanojen löytäminen ainakin on helpompaa... Englannin puhumista on kuitenkin ikävä, ja kun viikonloppuna yllättäen jouduin tilanteeseen, jossa kieltä piti käyttää, tuntui se jotenkin tönköltä. No, pian pääsen taas pulputtamaan sydämeni kyllyydestä, nimittäin lauantaina brittiperheeni tulee Suomeen lomalle - ja siihen on enää kaksi yötä (kuten tytöt asioita laskevat)!!

Heinäkuun alkuun on kuulunut himostelua New Wine -tapahtumassa, jossa sain olla osa huippua palvelutiimiä ja kokea taas kesän parhaita hetkiä. Sen jälkeen luvassa oli viikko ahkeraa leipomista ja rippijuhlien järjestelyä sekä totta kai itse juhlat. Niin ja Suomenlinnassakin tuli eräs pilvinen kesäpäivä käytyä.

Loppukuukauden teemana on ollut yliopistoon valmistautuminen. Luulin, että au pairiksi lähteminen vaati paljon järjestelyjä, mutta tämä on kyllä ihan uudella levelillä. Kaikki tukihakemukset liitteineen on saatu lähetettyä ja nyt jännityksellä odotetaan päätöksiä. Tuntuu, että asioiden järjestämistä ja tulevaisuuden järkeilyä on kuitenkin vielä jäljellä enemmän kuin mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Tai ehkä mua viimeiset kaksi viikkoa vaivannut väsymys vain saa tuntumaan pinon suuremmalta kuin se oikeasti onkaan. Tällainen "en oo töissä eikä mulla oo hirveesti muitakaan velvollisuuksia" -aika ei pidemmän päälle sovi mulle. Tarvitsen kehittävää tekemistä!

Olen tosi innoissani opintojen aloittamisesta. Tavallaan oon kaivannut koulun käyntiä, ja tällä kertaa siihen liittyy ihan uudella tavalla itsenäinen elämä. Se pelottava aikuiseksi kasvaminen. Vaikka olen viettänyt unettomia öitä murehtien kaikkia hoidettavia asioita ja "mitä jos mä en saakkaan tukia" -juttuja sekä muita yhtä järkeviä asioita, en malta odottaa sitä, että ne asiat tavalla tai toisella on hoidettu ja koulu vihdoin alkaa. Etenkin nyt, kun kesäni on erittäin vähäkiireinen, on ollut uhrata liikaa aikaa kaikkeen aivan turhanpäiväiseen päänsisäiseen pohdintaan. (Onpahan ollut aikaa päivittää blogia...) Kaikki kaveritkin ovat enemmän tai vähemmän töissä. Elokuussa meno toivottavasti aktivoituu, eikä päiväni jännittävin hetki tule olemaan opintotukipapereiden lähettäminen tai sähköpostivastauksen saaminen yliopistolta.

Sain muuten asunnon, joten siinä on yksi stressinaihe poissa! Ensimmäisen vuoden tulen siis asumaan yliopiston kampusalueen läheisyydessä (ja maksamaan kallista vuokraa), yhdessä muiden ykkösvuosilaisten kanssa. Kämppä on valmiiksi kalustettu ja jokaisella on oma pikku kylppäri, vaikka keittiö ja olohuone ovatkin yhteisiä. Olisipa jo syyskuu!

Vielä viimeinen, ilmoitusluontoinen, asia. Kuten olette saattaneet huomata, blogi on saanut uuden, raikkaamman ilmeen! Itseäni alkoi tympiä vanha, yli vuoden esillä ollut ulkoasu, joten muutos oli ehdottomasti paikallaan. Mitä pidätte?

Nyt lähden päivän jännittävimmälle seikkailulle, nimittäin uusia farkkuja sekä ensi vuoden kalenteria metsästämään! Onneksi ensi viikolla tulee vilinää riittämään tyttöjen perässä juostessa, muuten saattaisin kuolla tylsyyteen.

ennen kuulin vain puhuttavan

Hupsis ja hei taas! Tarkoitus ei ollut jättää blogia tuuliajolle koko au pair -ajan lopulle, mutta niin siinä vain kävi. Asia toisensa jälkeen kasaantui - oli paljon ohjelmaa, hirveä kiire, sängyn pohjalle moneksi päiväksi kaatanut nielurisatulehdus, liikaa kuvia, inspiraation puute, lähdön lähestyminen... Tekosyitä, tekosyitä. Nyt olen kuitenkin täällä taas, ja inspiraatiota riittää taas hetkeksi. Materiaaliakin tosiaan on kertynyt.

Mitäköhän kaikkea viime postauksen jälkeen onkaan tapahtunut... Suurin ja merkittävin asia varmasti on se, että upea vuoteni (tai siis 15 kuukautta, jos tarkkoja ollaan!) au pairina on - kuten ensimmäisessä kappaleessa vähän vihjasin - nyt vihdoin tullut päätökseensä. Kamala lähtöpäivä koitti 25. kesäkuuta, kun aamulla puoli seitsemältä istuin kyynelten sumentamin silmin taksin penkille. Lähtöön liittyi ristiriitaisia tunteita aina lentolippujen ostamisesta (= lähdön virallistamisesta) siihen viimeiseen aamuun saakka. Useammat lähtemiseen liittyvät itkut tuli viimeisen kuukauden aikana itkettyä, mutta loppujen lopuksi olin jo aika valmis lähtemään. Eikä lähtö onneksi ole mitenkään lopullinen; palaanhan joka tapauksessa Britteihin opiskelemaan, ja pääsen siellä asustellessani edelleen näkemään (ex-)hostperhettäni.

Toisaalta lähteminen oli kamalinta ikinä, mutta toisaalta nyt oli hyvä aika lähteä. Viimeisenä iltana nyyhkyttäessäni sopersin hostäidilleni, että on surullista, miten en enää ikinä tule olemaan heidän au pairinsa. Hän vastasi minulle ihanasti, ettenhän minä muutenkaan ole ollut sitä heille enää kuukausiin - vaan nimenomaan perheenjäsen. ♥

Viimeisenä viikonloppunani Englannissa tehtiin erään ystäväni kanssa viikonloppureissu ihanaakin ihanampaan Pohjois-Walesiin. Ehdittiin kolmen päivän aikana nähdä kolme erilaista ja upeaa paikkaa: rannikkokaupunki Conwy, Betws-y-Coed -niminen kylä, joka toimii gatewayna Snowdonian satumaisen kauniiseen kansallispuistoon sekä lähempänä Walesin ja Englannin rajaa sijaitseva kaunis laaksokaupunki Llangollen. Ainakin tästä reissusta ajattelin kirjoittaa blogiin kolmiosaisen postaussarjan lukuisten kuvien kera. Kiinnostaisiko teitä myös jutut muista, kirjoittamatta jääneistä reissuista, kuten helmikuussa tehdystä päiväreissusta Bathiin tai Peak Districtin kansallispuiston rajamailla sijaitsevasta Matlock Bathista?

Blogissa on myös vallan jäänyt mainitsematta toukokuun lopun reissu Pariisin Disneylandiin, joka tehtiin hostperheeni kanssa. Disney-fanin unelma! Siitäkin jonkinlaista postausta tulossa, sen verran pelkästään julkaisua polttavasti odottavia kuvia koneelta löytyy.

Täällä Suomessa nyt reilun viikon ajan oleskelleena olen ehtinyt tekemään jo vaikka mitä. On juhlittu suvun kesken Pohjois-Savossa, tavattu kavereita, syöty jätskiä rannassa, riekuttu Kansanlähetyspäivillä Turussa, hoidettu alustavasti yliopistoasioita ja suunniteltu rippijuhlatarjoiluja. Suomessa on kiva olla. Ensi viikolla valloitetaan Himos ja elokuun alussa hostperheeni tulee tutustumaan Suomeen! Elämä on siis aika ihanaa. En aio ottaa blogista stressiä, mutta haluan kuitenkin saada reissupostauksia ja kenties vähän ajankohtaisempaakin materiaalia julkaistua. Voitte siis odottaa säännöllisen epäsäännöllistä pohtaustahtia - fiiliksen mukaan mennään, mutta lupaan, että muutakin materiaalia kuin tämä postaus on kesän aikana tulossa!

Toivottavasti siellä ruutujen takana vielä on porukkaa, vaikka hiljaisuus onkin ollut pitkä ja... noh, hiljainen. Mitä teille kuuluu? :)

täällä taas

Apua, en voi uskoa että on jo melkein kuukausi, kun viimeksi postailin! Blogitauko on venähtänyt ihan huomaamatta. Viime postauksissa purettiin Walesin reissua, ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä, mistä olisi kai pitänyt kirjoittaa jo viikkoja sitten. Yritän siis tässä vähän availla viimeisen kuukauden kuulumisia.

Pääsiäinen ja sitä edeltävä viikko tuli vietettyä tiiviisti hostperheen kanssa. Hostisällä oli viikko vapaata, joten myös tytöt saivat viettää aikaa kotona. Käytiin paljon puistossa leikkimässä, piknikeillä ja syöttämässä sorsia, sain nukkua vähän normaalia pidempään aamuisin, leivottiin kuppikakkuja, askarreltiin ja katseltiin elokuvia. Meillä on ollut myös greenhouse-projekti meneillään, mutta kovien tuulenpuuskien takia koko homma meni pipariksi, eikä uusia siemeniä ole vieläkään istutettu...

Lankalauantaina tiedossa oli jännittävää ohjelmaa, käytiin nimittäin Birminghamissa katsomassa Disney on Ice -jääshow'ta! Haaveilin aina pienenä sen näkemisestä, ja olin varmasti vähintään yhtä innoissani ellen enemmänkin kuin tytöt päästessäni sitä nyt vihdoin näin 19-vuotiaana katsomaan. Esityksessä mukana olivat Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö, Kaksin karkuteillä (Tähkäpää / Rapunzel) sekä tottakai Frozen -tarinat. Ja kyllähän se oli tosi hieno. Numerot olivat upeasti toteutettuja!

Pääsiäissunnuntaina oli t-paitailmat, sain viimevuotiseen tapaan ison suklaayllärin hosteilta ja käytiin pääsiäislounaalla Walesin ja Englannin rajan toisella puolella.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla sain vastaukset lopuista yliopistoista (ei uusia tarjouksia), joten sain hyväksyttyä University of Glasgow'n paikan virallisesti. Laitoin myös hakemuksen opiskelukämpästä menemään. Näyttää siis tosiaan siltä, että mä tosiaan olen tänne Britannian rajojen sisäpuolelle jäämässä sen jälkeen, kun au pairin pesti loppuu! Olen siitä enimmäkseen hyvällä tavalla jännittynyt, mutta välillä iskee paniikki ja mietin, mitäköhän taas olen mennyt tekemään. Eiköhän se tästä.

10. - 12. huhtikuuta sain kivan breikin jatkuvaan lasten kanssa puuhaamiseen (ei sillä että siinä mitään vikaa on, mutta kyllähän sitä välillä vähän taukoa tarvitsee...), kun yksi Suomi-ystävistäni pyrähti muutamaksi päiväksi Lontooseen. Tyttöaikaa, kaksi hotelliaamupalaa, Tescon iltapalasushia, paljon aurinkoa ja melkeinpä hellekelejä, Lontoon ihanissa puistoissa vaeltelua, fancy Saturday lunch, Harrod's, Notting  Hillin kaduille palaaminen neljän vuoden tauon jälkeen, mielenkiintoinen ja arkkitehtuurisesti vaikuttava Natural History Museum, suurkaupungin näköalojen ihastelua Tower Bridgen torneista käsin sekä paljon suomen puhumista. Uusia puolia Lontoosta ja paikkoja, joissa en ennen ole käynyt. (Valokuva)postauksia siis tulossa!

Viime viikolla sain kaverikseni kiukuttelevan nilkan, jonkinlainen ylirasitus juoksemisen seurauksena, joka ei vieläkään ole ihan täysin oma itsensä. Elän siinä toivossa, että se itsekseen hoituisi... ja jos ei niin lääkärille.

Perjantaina kävin kaverin kanssa Birminghamissa ja saatiin idea katsoa, jos uusi Cinderella-elokuva pyörisi sopivaan aikaan leffassa. Kyllähän se pyöri - ihan täydelliseen aikaan, ja leffateatterista löytyi jopa Candy King!!! (Täältä ei oikeen saa irtokarkkeja.) Tykkäsin Cinderellasta tosi paljon, ja elokuvan alussa näytetty Frozen Fever -lyhytelokuva oli huippu! Luulisi että oon näiden melkein 13 kuukauden aikana saanut kuolettavan yliannostuksen Frozenia mutta ei, vieläkin se jaksaa ihastuttaa.

Tässä kuussa ei ole juuri tullut reissattua Lontoota lukuunottamatta. Olen yrittänyt vähän säästää rahaa, suunnitelmia viimeisille kymmenelle viikolle (nyyh, niitä on jäljellä enää niin vähän) kun olisi ihan kiitettävästi. Toukokuussa lähdetään hostperheen kanssa lomareissulle, ja sen lisäksi suunnitelmissa on reissata ainakin Yorkiin sekä vielä kerran (Pohjois-)Walesiin ennen väliaikaista Suomeen paluuta. Kaikkea muutakin olisi kiva vielä nähdä ja tehdä, mutta katsotaan miten viikonloput tästä lutviutuvat.

Eilen vanhempi tyttö oli kuumeessa kotona, mistä päästäänkin sitten tähän päivään. Huh. Olipas hengästyttävä kuulumisten kokoelma, seuraava postaus tulee toivottavasti vähän enemmän reaaliajassa. Tänään ajattelin kirjoittaa muutamat rästissä olevat reissupostaukset sekä muokkailla kuvat ja tehdä makkarakeittoa.

Palataan pian! ♥

viikon pieniä onnenhetkiä

Tänään on ollut hyvä päivä. Ihanin arkipäivä aikoihin. Ehkä se johtuu keväisestä auringonpaisteesta ulkona, kaverin tapaamisesta aamupäivän herkkuhetkellä, asioiden hoitamisen jälkeisestä aikaansaamisen tunteesta, päätöksestä ostaa kotiin kimppu tulppaaneita arkea piristämään, uusista kevätkengistä joilla kopsuttelin menemään ensimmäistä kertaa, juttutuokio lempinaapurin kanssa, siististä olohuoneesta jonka edellisenä päivänä järjestelin - tai ehkä näistä kaikista.

Tällaisia fiiliksiä tuli luonnosteltua postaukseksi eilen, vaikka en niitä kerennytkään julkaista. Iltaan mahtui vielä hyvä leffa, juustoa ja eri kielten äänteistä käyty keskustelu hostisän kanssa. Sain lukea lapsille joululahjaksi saatua Muumi-kirjaa ja hiuksetkin olivat lettien jäljeltä sopivasti kiharalla. Muutenkin on ollut kiva viikko, vaikka maanantai alkoikin vähän nihkeästi. Tiistaina olin kaksin kotona sairaan tyton kanssa, ja onko mitään suloisempaa kuin nukkua päiväunet vieri vieressä pienen kanssa? Tänään saadaan jälkiruuaksi teekakkuja ja huomenna onkin jo perjantai! Lauantaina suuntaan Bathiin ja ensi viikolla on pari päivää vapaata. :)

Kaikkein eniten sisäistä kuplintaa aiheuttaa kuitenkin tieto opiskelupaikasta. Skotlannissa. Kasvatustieteitä ja valmistuminen (luokan)opettajaksi. Hih!

iltapäiväteetä ja reissusuunnitelmia

Viikko lähestyy taas loppuaan. Ensimmäinen kokonainen työviikko loman jälkeen on mennyt oikein peruskivasti, vaikka ihan perusviikko se ei kuitenkaan ole ollut. Kaksivuotias tyttömme tosiaan mursi kätensä lauantaina, kuten viime postauksessa kerroinkin, ja on ollut tällä viikolla vaihtelevasti muutaman päivän sekä kotona, että koulussa. Tänä aamuna piti käydä taas sairaalassa, kun uusi (pienempi ja kevyempi) kipsi oli vedetty yön aikana irti... Kipsiä täytyy pitää kuitenkin vain kaksi viikkoa, joten eiköhan tästä suuremmitta draamoitta selvitä, pieni kun on nyt jo pärjännyt yksikätisenä loistavasti. (Itse valittaisin varmasti paljon enemmän.)

Maanantai aloitti viikon kivasti afternoon tealla ystävän kanssa. En olekaan tätä perinteistä englantilaista teehetkeä minivoileipineen, skonsseineen ja kakkuineen vielä kokenut, joten oli jo aikakin! Lysti oli kaiken lisäksi ilmaista, sillä ystävälläni oli synttärilahjaksi saatu tea for two -kuponki. Oli ihana jutella kuulumisia ja herkutella. :)

Tiistai puolestaan oli superturhauttava päivä, lapset kiukuttelivat ja itsellänikin oli huono fiilis. Keskiviikko oli onneksi vähän parempi, ja viikonloppua kohden tässä mennään. Tiedossa on taas uuteen paikkaan tutustumista sunnuntaina ja ehkä leffapäivää ja kahvittelua lauantaina, mikäs sen parempaa.

Ensi viikolle onkin aika jännittäviä suunnitelmia. Pakkaan nimittäin laukut ja lähden perjantai-iltapäivänä Edinburghiin! Kyllä! Mulla on haastattelukutsu Glasgow'n yliopiston Dumfriesissa sijaitsevalle kampukselle 25. päivä, ja koska Skotlantiin tie vie enivei, joten hostäitini ehdotti, että ottaisin pari päivää vapaaksi ja tutustuisin samalla Edinburghiin (ja ehkä Glasgowhun, saa nähdä). Halvat ennakko-junaliput on jo ostettu, ja saan majoittua hostäitini isän luona, joten en malta odottaa! Okei, innostusta vähän laskee kasvava pääsykoejännitys, olen suoraan sanottuna kauhuissani... Sillä mitä lähempänä Skotlannin reissu on, sitä lähempänä on myös se pelottava haastattelu. Iiks.

Vaikka tällä viikolla on niin omat kuin lastenkin mielialat vaihdelleet aika lailla, enkä malta odottaa viikonloppua, suomiseuraa ja lapsivapaata aikaa, niin pakko kyllä sanoa, että elämä on kaikkine puolineen aika kivaa! :)

2014

Hyvää uudenvuodenaattoa! Itse kauhistuin, kuin pari päivää sitten tajusin, miten pitkällä tämä vuosi oikein onkaan, miten lähellä loppuaan. Huomenna alkaa tammikuu ja vuosiluku on 2014 sijaan 2015. En oo henkisesti oikein valmistautunut uuteen vuoteen. Vuodelle 2015 on luvassa sellaisia asioita, jotka on tähän saakka voinut lykätä kauemmas ajatuksella sitten ensi vuonna. Pelottavinpana se, että mun oikeasti pitää jossain vaiheessa jättää tämä ihana au pair -kupla. Kun vuosi vaihtuu, musta tuntuu, että aika alkaa nakertaa viimeisiä au pair -kuukausia ihan hurjaa vauhtia.

Vuosi 2014 on ollut aivan ihana, ja hirveästi tapahtumia siihen onkin mahtunut. Luulin, etten tällaista pientä vuosikertausta ehtisi enää vuoden viimeisenä päivänä raapustamaan, mutta kerkesinpäs kuitenkin koota lyhyesti vuoden tapahtumat kasaan (kuvakollaaseille ei tosin ollut aikaa, buu).

TAMMIKUU

Tammikuussa satoi vihdoin lunta pimeän ja sateisen joulukuun jälkeen. Vuosi vaihtui ihanassa Ryttylässä Haaste-leirillä ja myohemmin kävin hakemassa vuoden alkuun energiaa vielä Lempäälän Uusi alku -tapahtumasta. Au pair -paikan etsiminen oli loppusuoralla, ja tammikuun alkupuolella sainkin tietää saaneeni pestin nykyisestä hostperheestäni. Olin innoissani ja jännitti. Koulu oli aikalailla loppusuoralla, ja alettiin valmistautua kuunteluihin ja lukulomaan.

HELMIKUU

Koulu loppui, tenttejä ja muutamia psykologian kertaustunteja lukuunottamatta. Oli äikän tekstitaito (joka oli tosi inhottava) ja yo-kuuntelut. Yritin opiskella ahkerasti kirjoituksia varten, en tosin muista kuinka paljon loppupäässä opiskelin - varmaan vähemmän mitä oli tarkoitus, niinhän se aina menee. Helmikuussa oli toki myös yksi lukion kohokohdista, penkkarit! Hiihtolomaviikolla lähdettiin äidin kanssa yhdeksi yöksi Helsinkiin sekä tädin ja serkun lisävoimin hurmaavaa Michael Bubléta kuuntelemaan.

MAALISKUU

Ylioppilaskirjoitukset, tarvitseeko muuta sanoa. (Näin jälkeenpäin ajatellen jollain sadistisella tavalla tavallaan ehkä vähän jopa tykkäsin istua siellä kirjoitussalissa...) Postista tuli HBL ruotsin kirjoituksia varten preppaamaan. Tein yhteishaun ja hoidin Englantiin lähtöön liittyviä asioita. Sain isiltä ja äidiltä aikaiseksi yo-lahjaksi uuden kameran! Maaliskuussa satoi myös lunta, buu. Vain viisi päivää psykologian kirjoitusten jälkeen oli aika pakata kamat kasaan ja aloittaa seikkailu Brittein saarilla.

HUHTIKUU

Aloin kotiutumaan Britteihin ja tutustumaan hostperheeseeni. Kevät oli Englannissa jo pitkällä, ja monina aurinkoisina päivinä oli vallan kesäistä. Käytiin Norfolkin pohjoisrannikolla höyryjuna-ajelulla. Pääsiäisenä lomailtiin Walesin keskiosissa, ja rakastuin walesialaiseen maisemaan. Tapasin alueemme ainoan toisen au pairin, jonka kanssa yhteydenpito tosin kuihtui eikä vietetty paljoakaan aikaa yhdessä. Perheen yksivuotias sanoi ensimmäistä kertaa mun nimen, vaikka vähän kauemmin kestikin, että siitä tuli osa sanavarastoa. Suomesta kantautui ikäviä uutisia, kun mummi sairastui.

TOUKOKUU

Toukokuussa oli jo melkein kesä. Söin ekaa kertaa perinteistä englantilaista aamiaista, käytiin keijumarkkinoilla, etsin mekkoa ylioppilasjuhliin ja tein ensimmäisen reissuni Cambridgeen. Sain tietää päässeeni läpi yliopiston ensimmäisestä hakuvaiheesta ja tuskailin mennäkö pääsykokeisiin vai ei. Ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat - olin niihin ihan tyytyväinen, vaikkakin ikuisesti katkera äidinkielen tiputetusta arvosanasta... Toukokuuhun mahtui myös suurta surua, kun rakas mummini nukkui (ainakin minulle) yllättäen pois. Kuun lopussa lensin Suomeen valkolakkiani juhlimaan.

KESÄKUU

Kesäkuu alkoi Suomessa ylioppilasjuhlaisessa humussa, Suomen kesästä nauttien. Söin ihania Suomi-ruokia ja yritin lukea pääsykokeisiin. Käytiin ystäväni kanssa ottamassa toistemme yo-kuvat. Näin mahdollisimman paljon kavereita. Lopulta oli yliopiston pääsykokeet Oulussa, jonka kirjallisen osion munasin sen verran pahasti lukemattomuuteni takia, etteivät ovet yliopistoon auenneet - onneksi. Kuun puolessa välissä lensin takaisin Englantiin, jossa odotti lämmin vastaanotto. Kesäkuun lopussa vietin viikonlopun (ekaa kertaa sitten joulukuun 2011) Lontoossa, jossa tapasin lomailemaan lennähtäneen serkkuni.

HEINÄKUU

Heinäkuun kohokohta oli ehdottomasti New Wine, jota varten lensin Suomeen kuun alussa. Viiden päivän leiri upeassa seurassa oli monella tapaa yksi vuoden parhaimmista jutuista. Brittikotiin palattuani juhlin iltapuvussa hostvanhempieni työpaikan kesäkemuissa Alice in Wonderland -teemalla. Junamatkalla lentokentältä kotiin tapasin Peterboroughun matkalla olevan suomalaisen au pairin, jonka kanssa vaihdettiin numeroita.

ELOKUU

Elokuusta parhaiten mieleen jäi loma Pohjois-Walesissa. Vierailtiin upeissa keskiaikaisissa linnoissa, näin maailman kauneimpia maisemia ja pääsin jopa seisomaan Walesin korkeimman vuoren huipulla! Kuun lopulla oli pitkä viikonloppu, joten ajeltiin Buckinghamshireen, josta tein päiväreissut Oxfordiin ja Lontooseen hostien tavatessa ystäväperheitään. Syysfiilikset iskivät, vaikka kesäilmat vielä Englannissa jatkuivat.

SYYSKUU

Syyskuu oli elämäni lämpimin syyskuu, kesä vain tuntui jatkuvan. Käytiin veneilemässä. Saatiin muuttospekulaatioille vihdoin varmistus, sekä paikan että ajan suhteen. Tapasin ihanan Essin, jonka kanssa löydettiin Suffolkin kätketty helmi, hurmaava pikkukaupunki nimeltä Bury St Edmunds. Kuun lopulla koitti kauan odotettu kahden viikon aurinkoloma Espanjassa. Lisäksi mulla tuli täyteen kuusi kuukautta au paireilua!

LOKAKUU

Palattiin lokakuun alussa Espanjasta. Kävin vihdoin Peterboroughssa tapaamassa sitä suomalaista junassa tapaamaani au pairia, ja harmiteltiin, ettei ehditty viettää kovin paljon aikaa yhdessä, hän kun palasi jo kuun lopulla Suomeen. Halloweenin aikaan pidettiin teemaläksiäiset lasten kavereille, jota varten valvottiin monena iltana kakkujen parissa ja itse 31. päivänä koverrettiin kurpitsoita.

MARRASKUU

Synttärikuukausi! Kuun alussa juhlistettiin hostisää ja vähän myöhemmin minua. Oli bonfire night ja viikonloppu Lontoossa hostäidin kanssa: se tiesi Harry Potter -studioita ja Oopperan kummitus -musikaalia. Aloin täyttämään hakupapereita brittiyliopistoihin, hitaasti mutta varmasti. Great Yarmouthissa oli häät, joten pääsin tutustumaan tuohon ei-niin-viehättävään kaupunkiin ja babysittasin illan. Kuun lopussa jätettiin Norfolk taakse ja muutettiin, jee! Laitettiin uutta taloa ja ihmeteltiin uutta paikkaa.

JOULUKUU

Kotiuduttiin uuteen kotiin ja joulunodotus pamahti päälle. Hankittiin joulukuusi kuun ensimmäisenä viikonloppuna (oudot brittitavat, osa 485). Tapasin muita au pair -tyttöjä alueelta. Käytiin hostäidin kanssa Michael Bublén keikalla Birminghamissa. Fiilistelin itsenäisyyspäivää omassa kuplassani joulutorttuja leipoen ja torttuhilloa keitellen. Oli viimeisen Hobitin ensi-ilta, joulua edeltävä lauantai Lontoossa ja yliopistohakemuksen vääntämistä, jonka sainkin lopulta hyvissä ajoin valmiiksi ennen joulua ja laitoin menemään. Vietin elämäni ensimmäistä brittijoulua ihanissa tunnelmissa. Tapaninpäivän jälkeen sairastuin rajuun vatsatautiin ja lähdin vielä Pohjois-Walesiin sairastamaan. Se loma menikin sängyn pohjalla maatessa.

Sellainen vuosi siis! Tapahtuma- ja matkustusrikas se ainakin on ollut. Oon nähnyt lukuisia paikkoja täällä Britanniassa, nähnyt upeita historiallisia kaupunkeja, käynyt kolme (vai neljä?) kertaa Lontoossa sekä kolme kertaa Walesissa ja nähnyt vastapainona myös niitä ei-niin-viehättäviä paikkoja. Pääsinpä vielä Espanjaankin! Suomessakin on tultu käytyä sen jälkeen kun sieltä lähdin. Au pairiksi lähteminen oli mun lyhyen elämäni rohkeimpia ja parhaimpia päätöksiä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Ensi vuodelle toivon lisää matkustelua; Irlantia, Pariisia tai Prahaa, yliopistopaikkaa edes jostain päin palloa, uusia kokemuksia, terveenä pysymistä ja uskallusta elää täysillä. Vuosi vaihtuu täällä ihan kotitunnelmissa, ollaan kaikki vähän kipeitä. On haikeaa päästää irti ihanasta vuodesta täynnä muistoja ja iloisia tapahtumia, mutta olen toiveikas sen suhteen, että vuosi 2015 tuo tullessaan lisää ihania tuulia. Ainakin jonkinlaisia muutoksia on pakostakin luvassa.

Happy New Year 2015!

Blwyddyn Newydd Dda!

♥♥♥

joy to the world

Enää kaksi yotä jouluun! Täällä Britanniassa joulua tosiaan juhlitaan vasta joulupäivänä, aatto on samanlainen päivä kuin kahdeskymmeneskolmaskin. On tosi kiva päästä näkemään, millainen brittijoulu oikein onkaan. Odotan erityisesti lasten innostuneisuuden näkemistä, sitä joulun riemua pienillä kasvoilla. Tuli muuten tosi hyvä mieli, kun hostäiti sanoi miten hän on iloinen, että vietän joulun heidän kanssaan. On niin ihanaa että täällä välitetään musta. :)

Lauantaina tein täsmäiskun Lontooseen viimeisille jouluostoksille. Lähdin matkaan aikaisin aamulla ja jo kahteentoista mennessä oli Oxford Streetin ja Covent Gardenin pahimmat ruuhkakeskukset kierretty läpi ja lahjat kasassa. Loppupäivän vaeltelinkin ympäri Lontoota. Kävin Museum of Londonissa ja bongasin sieltä taas yhden nallen Paddington-jahtiin (Benedict Cumberbachin suunnitteleman Sherlock-karhun). Kävin myös fiilistelemässä kaksilla eri joulumarkkinoilla ja kävelin pitkin Southbankia ja pysähtelin sen hauskoissa pop up -kaupoissa. Iltapäivän hämärtyessä otin vielä suunnaksi Hyde Parkin ja sen Winter Wonderland -tapahtuman. Ei olisi kannattanut, ruuhka oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Jouduttiin ensin jonottamaan 10 minuuttia että edes päästiin sisälle puistoon, koska se oli niin täynnä. En siellä ihmismassojen keskellä sitten kovin kauan viihtynytkään, vaan etsin tieni takaisin Eustonin juna-asemalle, jossa istuin omaa junaa odottelemassa.

Lontoossa ollessani halusin samalla etsiä muutamia paikkoja, jotka ovat olleet "to see" -listalla. Covent Gardenista löysin etsimäni, Neal's Yard -nimisen aukion, joka on kuuluisa värikkäistä taloistaan. Näin joskus Pinterestissä kuvan, joten halusin nähdä itsekin. No, nyt on se raksi ruutuun tikattu, vaikkei mikään ihmeellinen kohde ollutkaan.

Sunnuntaina hostäidin sisko perheineen tuli käymään, ja käytiin sunnuntailounaalla paikallisessa pubissa. Eilen taas oli superhauska päivä, lähdettiin koko perhe Birminghamiin saksalaisille joulumarkkinoille, jotka olivat kaupungissa viimeistä päivää. Syötiin lounaaksi porohampurilaisia, katseltiin maisemia maailmanpyörästä ja käytiin jopa luistelemassa markkinoiden yhteydessä olevalla jääradalla. Luistelu oli aikamoisen hassu kokemus, jää lainehti - ei, vaan tulvi - vettä ja luistimet olivat tylsät ja epämukavimmat ikinä. Oli hauska katsella ihmisten menoa, moni siellä räpiköi ihan hädissään. Omilla suomalaisten perusluistelutaidoilla ja parilla "pirutetilla" sai helposti taitavan luistelijan maineen. :-D 

Tänään aion olla ihan vaan kotona, ja tämän postauksen jälkeen alan kuorruttamaan piparitalon osia. Muumitalo on suunnitteilla... Aloitin siis piparkakkutalo-urani vaatimattomasti, totta kai. Huomenna tehdään jotain kivaa ja sitten on itse joulu! Boxing day eli tapaninpäivä vietetään hostäidin siskon luona ja sieltä suunnataan pariksi päiväksi Pohjois-Walesiin. Vuorilla on kuulemma lunta, oi oi! 

Hyvää aatonaattoa sinne lumiseen Suomeen ♥

Ps. Tammikuussa nähdään, ostin viime viikolla lennot Suomi-lomalle 24.1 - 3.2!

luonnon rauhaan

Tästä aivan meidän takapihalta lähtee lenkki metsään. Täällä Englannissa ei ole metsiä läheskään yhtä paljon kuin Suomessa, eikä varsinkaan sellaisia koskemattomia metsiä, jonne voi vaan kävellä hengittämään. Ne ovat usein joko yksityisiä tai koko kansan "virkistysalueita", jotka on tuupattu täyteen leikkipuistopisteitä, kahviloita ja kioskeja sekä muita aktivitetteja, ja joissa kauniilla säällä on varmasti ruuhkaa. Näin suomalaisena tuntuu siis erityisen hyvältä, että näin läheltä lähtee polku koskemattomaan metsään, jossa saa olla yksin ajatustensa kanssa. Eräs kaunis aamu otin kameran mukaan ja nappasin koiralenkillä muutamat tunnelmakuvat. :)