This is a city of shifting light, of changing skies, of sudden vistas. A city so beautiful it breaks the heart again and again.

Pahoittelut tästä pienestä (tahattomasta) tauosta. Blogin kanssa on paljon kurottavaa, sillä viime postauksen jälkeen kun on tapahtunut vaikka mitä: oli Shrewsbury kauniine Tudor-aikaisine taloineen, laskiaistiistai eli pancake day, jolloin leivottiin pannukakkuja (sekä suomalaisia että brittiläisiä sekä toki laskiaispulliakin), Casual Vacancy -tv-sarja, pääsykokeeseen valmistautumista ja pakkaamista, pitkä junamatka ja kolme kaunista päivää maailman kauneimmassa kaupungissa - Edinburghissa, yö suloisimmassa B&B-paikassa ikinä, jännittävä pääsykoepäivä ja kotiinpaluu. Tänään tiedossa yökylä perheen neljävuotiaan uudessa (ja ihan törkeän hienossa, miksei mulla ollu!) kerrossängyssä ja viikonlopuksi pyrähdän Lontooseen.

Ensi viikolla taas rauhoittuu tämä elämänmeno ja on toivottavasti aikaa purkaa kuulumisia ja sitä valtavaa kameran sisällä olevaa kuvasaalista tänne bloginkin puolelle. Siihen asti voitte nauttia näistä muutamista Edinburgh -tunnelmakuvista. ♥

iltapäiväteetä ja reissusuunnitelmia

Viikko lähestyy taas loppuaan. Ensimmäinen kokonainen työviikko loman jälkeen on mennyt oikein peruskivasti, vaikka ihan perusviikko se ei kuitenkaan ole ollut. Kaksivuotias tyttömme tosiaan mursi kätensä lauantaina, kuten viime postauksessa kerroinkin, ja on ollut tällä viikolla vaihtelevasti muutaman päivän sekä kotona, että koulussa. Tänä aamuna piti käydä taas sairaalassa, kun uusi (pienempi ja kevyempi) kipsi oli vedetty yön aikana irti... Kipsiä täytyy pitää kuitenkin vain kaksi viikkoa, joten eiköhan tästä suuremmitta draamoitta selvitä, pieni kun on nyt jo pärjännyt yksikätisenä loistavasti. (Itse valittaisin varmasti paljon enemmän.)

Maanantai aloitti viikon kivasti afternoon tealla ystävän kanssa. En olekaan tätä perinteistä englantilaista teehetkeä minivoileipineen, skonsseineen ja kakkuineen vielä kokenut, joten oli jo aikakin! Lysti oli kaiken lisäksi ilmaista, sillä ystävälläni oli synttärilahjaksi saatu tea for two -kuponki. Oli ihana jutella kuulumisia ja herkutella. :)

Tiistai puolestaan oli superturhauttava päivä, lapset kiukuttelivat ja itsellänikin oli huono fiilis. Keskiviikko oli onneksi vähän parempi, ja viikonloppua kohden tässä mennään. Tiedossa on taas uuteen paikkaan tutustumista sunnuntaina ja ehkä leffapäivää ja kahvittelua lauantaina, mikäs sen parempaa.

Ensi viikolle onkin aika jännittäviä suunnitelmia. Pakkaan nimittäin laukut ja lähden perjantai-iltapäivänä Edinburghiin! Kyllä! Mulla on haastattelukutsu Glasgow'n yliopiston Dumfriesissa sijaitsevalle kampukselle 25. päivä, ja koska Skotlantiin tie vie enivei, joten hostäitini ehdotti, että ottaisin pari päivää vapaaksi ja tutustuisin samalla Edinburghiin (ja ehkä Glasgowhun, saa nähdä). Halvat ennakko-junaliput on jo ostettu, ja saan majoittua hostäitini isän luona, joten en malta odottaa! Okei, innostusta vähän laskee kasvava pääsykoejännitys, olen suoraan sanottuna kauhuissani... Sillä mitä lähempänä Skotlannin reissu on, sitä lähempänä on myös se pelottava haastattelu. Iiks.

Vaikka tällä viikolla on niin omat kuin lastenkin mielialat vaihdelleet aika lailla, enkä malta odottaa viikonloppua, suomiseuraa ja lapsivapaata aikaa, niin pakko kyllä sanoa, että elämä on kaikkine puolineen aika kivaa! :)

robin hoodin kotiseudulla

Lauantaina kävin taas päiväreissulla kaverin kanssa, ja otettiin suunnaksi Nottingham. Nottinghamshire on totta kai kuuluisa Robin Hoodista, joka on tarinoiden ja legendojen perusteella on yhdistetty erityisesti tälle seudulle. Nottinghamissa ja sen lähialueilla onkin tarjolla monen monta Robin Hood -nähtävyyttä sekä -aktiviteettia.

Me käytiin heti ensimmäisenä katsomassa mäen päällä sijaitsevaa Nottinghamin linnaa, josta nykyisin on jäljellä enää 1600-luvulla rakennettu kartano linnan tuhouduttua sisällissodassa aikaisemmin samalla vuosisadalla. Nykyään kartano toimii museona. Harmillista oli se, että kartano oli todellakin muutettu yleismuseoksi, eikä siitä oltu juuri säästetty alkuperäistä sisustusta tai sisäarkkitehtuuria. Linna olikin melkoinen pettymys, eikä tuntunut neljän punnan pääsymaksun arvoiselta. 

Nottingham Castlen suht nopean kiertelyn jälkeen suunnattiin tutkiskelemaan keskustaa, vanhaa kauppapaikkaa ja Lace Market -nimistä vanhaa kaupunginosaa. Nottingham oli aikanaan Englannin johtava pitsintuottaja ja alue rikkaiden ihmisten kaupunginosa, sillä pitsi oli kallista. Kauniita, 1800-luvulla rakennettuja sieltä löytyikin, ja Lace Market oli varmasti kaupungin näteintä aluetta.

Nottingham oli aika erilainen kaupunki, mitä olin odottanut. Mielikuvissani se oli enemmän Stratford upon Avonin kaltainen pienehkö kaupunki täynnä vanhoja, suloisia taloja. Nottingham oli kuitenkin yllättävän suuri ja moderni, vanha ja uusi yhdistyivät, mutteivät aina niin kivasti kuin esimerkiksi Lontoossa, vaan enemmän Birminghamin tyyliin. Se oli kuitenkin suht viihtyisä, erityisesti Lace Marketia lähestyttäessä, kun katukuvaan tuli enemmän pikkuliikkeitä ja second hand -putiikkeja sekä itsenäisiä kahviloita. Käytiin yhdessä suloisessa leipomossa lounaalla, josta ostin ruisjauhoista tehtyä leipää kotiin!

Iltapäivällä hypättiin vielä bussiin ja suunnattiin muutaman mailin päähän Nottinghamin keskustasta, paikkaan nimeltä Wollaton Hall. Tämä oli molempien mielestä reissun kohokohta, ja jos joskus Nottinghamiin palaan, niin se on varmasti kyseisen paikan takia. Wollaton Hall on siis 1580-luvulla rakennettu, kuningtar Elisabeth ensimmäisen, aikainen maaseutuasunto. (Ei mikään ihan vaatimaton kuitenkaan...) Nykyään paikka palvelee luonnonhistoriallisena museona, mutta toisin kuin esimerkiksi Nottinghamin linnassa, linnan sisätilat on säilytetty mahdollisimman autenttisina. Suurimman osan näistä hienoista, vanhoista huoneista pääsi näkemään ainoastaan pari puntaa maksavan opastetun kierroksen aikana, mutta muuten sisäänpääsy on ilmainen. Kierroksesta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti kuin itsekseen tutkiskelusta, mutta meillä ei kuitenkaan aikaa ollut sellaiselle osallistua.

Wollaton Hall sijaitsee jättimäisen puiston keskellä, joten tiluksia kyllä riittää. Näin helmikuussakin puisto oli todella ihana, joten voin vain kuvitella, millaiselta se näyttää kesäisin täydessä loistossaan! Lisäksi paikkaa piristävät tiluksilla vapaasti vaeltavat peurat! Ne olivat kuitenkin hurjan kesyjä, sillä päästiin aivan lähelle ihmettelemään.

Peuroihin tutustumisen jälkeen suunnattiin takaisin Nottinghamiin, käytiin kahvilla ja otettiin juna kotia kohti. Hostperheellä oli ollut astetta dramaattisempi päivä, pieni kaksivuotiaamme nimittäin mursi kätensä kaatuessaan portaissa! Pieni potilas on kuitenkin suoriutunut kipsin kanssa urheasti, ja pääsi jo tänään päiväkotiin. Ensiavussakin oli iloisesti vain laulanut ja tanssinut.

Ps. Wollaton Hallia käytettiin myos vuoden 2012 Dark Knight Rises -Batman-elokuvassa Wayne Manorina! Pitääpä seuraavalla katsomiskerralla pitää silmät tarkkana.

did you miss me?

Täällä sitä taas kirjoitellaan ihan livenä! (Pari viime postausta ovat olleet ajastettuja, ettei blogi ihan kuolisi, hehe...) En olekaan pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella kunnolla kuulumisia. Syynä siihen on se, että saavuin eilisiltana Suomesta! Kiva pieni Suomi-breikki tuli tammikuun lopussa tehtyä, lähdin matkaan perjantai-iltana 23. päivä ja eilen tosiaan myöhästyneen lennon siivillä ja siitä seuranneen stressin jäytämänä saavuin kotiin. Onneksi vielä saman vuorokauden puolella. Onnea on Britannian juna-aikataulut.

Suomesta oli tarkoitus postata, mutta olikin päivät niin täynnä, ettei siinä sitten kerennytkään. Mutta onneksi oli! Näin mahdollisimman paljon kavereita ja perhettä, söin suomiherkkuja, saunoin ja nautin lumesta. Tähän vuodenaikaan olen yleensä jo kyllästynyt talveen, mutta nyt olin aivan innoissani kinoksista. Lunta onneksi tuli puolentoista viikon aikana vaikka kuinka! (Toisaalta on kiva olla taas täällä, jossa ollaan jo kevään korvalla.) Tuntuu, että Suomesta ei ole kovin paljon sanottavaa, mutta ihanaa oli. Oli ihanaa olla kotona, leikata juustoa juustohöylällä, tulla täydellisesti ymmärretyksi omalla kielellään ja kuulla, mitä muiden elämissä on tapahtunut.

Saavuin tosiaan eilen takaisin brittikotiin, 15 tunnin matkustuksen jälkeen, joista viimeiset tunnit junassa olivat aika tuskaisia. Hostisä tuli hakemaan asemalta, kaikki muut olivatkin jo nukkumassa. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja minä soin iltapalaa (ruisleipää, jota raahasin Suomesta!). Oli ihanaa päästä nukkumaan, mutta vielä kutkuttavampaa oli herätä aamulla yllättämään tytöt. Nelivuotias melkein hyppi riemusta ja kun pienempi heräsi ja tuli alakertaan, oli hänelläkin hymy korvissa ja kauheasti sopotti jotain. Aamupalapöydässä mulle puhuttiin kilpaa ja niin kauheasti, ettei syömisestä meinannut tulla mitään. Welcome homea hoettiin koko aamu.

Mulla oli jostain syystä vähän hassuja ajatuksia takaisin palaamisesta, mutta oli ihana huomata, miten lämmin vastaanotto oli ja miten lapset olivat kaivanneet. Nyt kun ensimmäinen arkipäivä on lähtenyt taas rullaamaan, tuntuu melkein siltä ettei koskaan poissa ollutkaan. Jääkaapissa on vielä puolivalmista ruokaakin, joten ei tarvitse kuin laittaa spaghetit kiehumaan.  Ja kohta on jo viikonloppu! Sille pitää tehdä suunnitelmia.