keskiviikko 4. helmikuuta 2015

did you miss me?


Täällä sitä taas kirjoitellaan ihan livenä! (Pari viime postausta ovat olleet ajastettuja, ettei blogi ihan kuolisi, hehe...) En olekaan pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella kunnolla kuulumisia. Syynä siihen on se, että saavuin eilisiltana Suomesta! Kiva pieni Suomi-breikki tuli tammikuun lopussa tehtyä, lähdin matkaan perjantai-iltana 23. päivä ja eilen tosiaan myöhästyneen lennon siivillä ja siitä seuranneen stressin jäytämänä saavuin kotiin. Onneksi vielä saman vuorokauden puolella. Onnea on Britannian juna-aikataulut.

Suomesta oli tarkoitus postata, mutta olikin päivät niin täynnä, ettei siinä sitten kerennytkään. Mutta onneksi oli! Näin mahdollisimman paljon kavereita ja perhettä, söin suomiherkkuja, saunoin ja nautin lumesta. Tähän vuodenaikaan olen yleensä jo kyllästynyt talveen, mutta nyt olin aivan innoissani kinoksista. Lunta onneksi tuli puolentoista viikon aikana vaikka kuinka! (Toisaalta on kiva olla taas täällä, jossa ollaan jo kevään korvalla.) Tuntuu, että Suomesta ei ole kovin paljon sanottavaa, mutta ihanaa oli. Oli ihanaa olla kotona, leikata juustoa juustohöylällä, tulla täydellisesti ymmärretyksi omalla kielellään ja kuulla, mitä muiden elämissä on tapahtunut.


Saavuin tosiaan eilen takaisin brittikotiin, 15 tunnin matkustuksen jälkeen, joista viimeiset tunnit junassa olivat aika tuskaisia. Hostisä tuli hakemaan asemalta, kaikki muut olivatkin jo nukkumassa. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja minä soin iltapalaa (ruisleipää, jota raahasin Suomesta!). Oli ihanaa päästä nukkumaan, mutta vielä kutkuttavampaa oli herätä aamulla yllättämään tytöt. Nelivuotias melkein hyppi riemusta ja kun pienempi heräsi ja tuli alakertaan, oli hänelläkin hymy korvissa ja kauheasti sopotti jotain. Aamupalapöydässä mulle puhuttiin kilpaa ja niin kauheasti, ettei syömisestä meinannut tulla mitään. Welcome homea hoettiin koko aamu.

Mulla oli jostain syystä vähän hassuja ajatuksia takaisin palaamisesta, mutta oli ihana huomata, miten lämmin vastaanotto oli ja miten lapset olivat kaivanneet. Nyt kun ensimmäinen arkipäivä on lähtenyt taas rullaamaan, tuntuu melkein siltä ettei koskaan poissa ollutkaan. Jääkaapissa on vielä puolivalmista ruokaakin, joten ei tarvitse kuin laittaa spaghetit kiehumaan.  Ja kohta on jo viikonloppu! Sille pitää tehdä suunnitelmia.

2 kommenttia

piristä päivääni kommentilla! ♥ ✉