lähtöaamun mietintöjä

Sitä saa mitä tilaa. Jos viime postauksessa valittelin tekemisen puutetta, niin  viime aikoina ei sitä kyllä ole puuttunut... On aamu lentokentällä, viimeiset hetket ennen Englantiin paluuta. Miten kesä menikin niin nopeasti? Lomaa kyllä vielä on jäljellä, mutta Suomi-aika on nyt kulunut umpeen. Enkä odottanut sen aiheuttavan tällaista haikeutta.

Voisin vähän valottaa kuukauden kuulumisia. Entinen hostperheeni tosiaan tuli lomailemaan luokseni elokuun alussa. Asuin koko viikon heidän vuokraamassaan loma-asunnossa, ja menoa kyllä riitti! Joka päivä seikkailtiin milloin Muumimaailmassa, milloin risteilyllä saaristossa tai vesipuistossa. Toki vierailtiin myös meillä kotona, mustikkapiirakan ja vanhojen barbien äärellä. Sain itsekin oikein kunnon turistihaukkauksen omasta kotiseudustani, tuli nimittäin vierailtua monessa paikassa, joissa en ole käynyt sitten lapsuuden. Paikat ovat kutistuneet! Viikon jälkeen olin ihan loppu, ja viikonloppu kuluikin toipuessa...

Seuraavalla viikolla hoidin asioita, kävin mm. hammaslääkärissä ja muuta yhtä hauskaa. Viime viikon torstaina puolestaan vietin päivän Särkänniemessä, jonka tarkoituksena oli vaihtaa kuulumisia erään suomalaisen au pair -kaverini kanssa, jota en ollut sitten Briteistä lähtöni jälkeen nähnyt. Uskaltauduin ihan hirveisiin laitteisiin ja söin niin makean vohvelin, että se sai melkein voimaan pahoin. Mutta ihanaa oli. Tampereelta matkasin vielä junalla Pohjanmaalle viettämään aikaa sukulaisten kanssa ja juhlimaan erästä rippilasta.

Sitten olikin jo maanantai. Tämän viikon maanantai. Sitten tiistai - ja apua, nyt on jo perjantai. Olen sanonut heipat viimeisille kavereille, käynyt entisessä lukiossani moikkaamassa muutamia opettajia, yrittänyt ahmia loputkin kirjaston kirjat, antanut kampaajalle saksimisluvan niin että hiukset tuntuvat nyt liian lyhyiltä sekä leiponut kesän kunniaksi joulutorttuja - koska #ulkosuomalaisuus. ;)

Ja täällä sitä nyt ollaan - Helsinki-Vantaan lentokentällä. Herätyskello soi yöllä kello kaksi, ja kolmelta yöllä lähti bussi kentälle. Tarkoitus oli nukkua, mutta arvaatkaa vain, sainko unen päästä kiinni. Vaihdan konetta Kööpenhaminassa ja myöhemmin, kello 9:30 brittiaikaa mun pitäisikin olla jo Birminghamin kentällä. Saan viettää vielä kolme viikkoa hostperheeni hoivissa ennen muuttoa Skotlantiin - ja lauantaina lähdetään viikoksi Walesiin telttailemaan!

Suomesta lähtemisen ei pitänyt olla näin iso juttu. Olenhan tullut ja mennyt Suomen ja Englannin väliä jo monta kertaa, ja kyyneleet ovat tähän mennessä kihonneet silmiini ainoastaan Brittein saarilta lähtiessä. Eilisiltana kuitenkin nieleskelin niitä ahdistuksessani. Kohta mun pitäisi kuitenkin asua omillani (neljän kämppiksen kanssa toki, mutta silti) ja aloittaa ihan uusi ajanjakso elämässä. Siirtymävaihe on aina jännittävä, ja ehkä olen kahden kuukauden aikana kiintynyt Suomeen ja tuttuihin sekä turvallisiin kuvioihin vähän liikaa. Onhan mun juuret kuitenkin täällä. Olisin tuskin ikinä hakenut opiskelemaan Skotlantiin ilman tätä välivuotta ja sen tuomia kontakteja. Nytkin uuteen hyppäävän, pelokkaan tytön jännitystä helpottaa se, että lähin paikka, jonne opiskelijaelämää paeta, sijaitsee vain kahden tunnin junamatkan päässä. Mieli on tällä hetkellä rauhallinen yön jännityksestä huolimatta - kyllä mä tuun pärjäämään.

Näkemiin taas Suomi! ♥

heinäkuun kuulumisia

Nyt tulis näiden reissujuttujen väliin vähän ajankohtaisempaa menoa heinäkuulta!

Suomessa oleskeleminen on ylittänyt kuukauden rajan nyt viidellä päivällä, vaikka olo on sellainen, kuin täällä olisi oltu jo ikuisuus. Suomi sujuu suussa taas varsin mukavasti - en tiedä onko blogikirjoittamisenikin monisanaisempaa kuin mitä viimeisinä kuukausina Englannissa oli. Oikeiden suomenkielisten sanojen löytäminen ainakin on helpompaa... Englannin puhumista on kuitenkin ikävä, ja kun viikonloppuna yllättäen jouduin tilanteeseen, jossa kieltä piti käyttää, tuntui se jotenkin tönköltä. No, pian pääsen taas pulputtamaan sydämeni kyllyydestä, nimittäin lauantaina brittiperheeni tulee Suomeen lomalle - ja siihen on enää kaksi yötä (kuten tytöt asioita laskevat)!!

Heinäkuun alkuun on kuulunut himostelua New Wine -tapahtumassa, jossa sain olla osa huippua palvelutiimiä ja kokea taas kesän parhaita hetkiä. Sen jälkeen luvassa oli viikko ahkeraa leipomista ja rippijuhlien järjestelyä sekä totta kai itse juhlat. Niin ja Suomenlinnassakin tuli eräs pilvinen kesäpäivä käytyä.

Loppukuukauden teemana on ollut yliopistoon valmistautuminen. Luulin, että au pairiksi lähteminen vaati paljon järjestelyjä, mutta tämä on kyllä ihan uudella levelillä. Kaikki tukihakemukset liitteineen on saatu lähetettyä ja nyt jännityksellä odotetaan päätöksiä. Tuntuu, että asioiden järjestämistä ja tulevaisuuden järkeilyä on kuitenkin vielä jäljellä enemmän kuin mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Tai ehkä mua viimeiset kaksi viikkoa vaivannut väsymys vain saa tuntumaan pinon suuremmalta kuin se oikeasti onkaan. Tällainen "en oo töissä eikä mulla oo hirveesti muitakaan velvollisuuksia" -aika ei pidemmän päälle sovi mulle. Tarvitsen kehittävää tekemistä!

Olen tosi innoissani opintojen aloittamisesta. Tavallaan oon kaivannut koulun käyntiä, ja tällä kertaa siihen liittyy ihan uudella tavalla itsenäinen elämä. Se pelottava aikuiseksi kasvaminen. Vaikka olen viettänyt unettomia öitä murehtien kaikkia hoidettavia asioita ja "mitä jos mä en saakkaan tukia" -juttuja sekä muita yhtä järkeviä asioita, en malta odottaa sitä, että ne asiat tavalla tai toisella on hoidettu ja koulu vihdoin alkaa. Etenkin nyt, kun kesäni on erittäin vähäkiireinen, on ollut uhrata liikaa aikaa kaikkeen aivan turhanpäiväiseen päänsisäiseen pohdintaan. (Onpahan ollut aikaa päivittää blogia...) Kaikki kaveritkin ovat enemmän tai vähemmän töissä. Elokuussa meno toivottavasti aktivoituu, eikä päiväni jännittävin hetki tule olemaan opintotukipapereiden lähettäminen tai sähköpostivastauksen saaminen yliopistolta.

Sain muuten asunnon, joten siinä on yksi stressinaihe poissa! Ensimmäisen vuoden tulen siis asumaan yliopiston kampusalueen läheisyydessä (ja maksamaan kallista vuokraa), yhdessä muiden ykkösvuosilaisten kanssa. Kämppä on valmiiksi kalustettu ja jokaisella on oma pikku kylppäri, vaikka keittiö ja olohuone ovatkin yhteisiä. Olisipa jo syyskuu!

Vielä viimeinen, ilmoitusluontoinen, asia. Kuten olette saattaneet huomata, blogi on saanut uuden, raikkaamman ilmeen! Itseäni alkoi tympiä vanha, yli vuoden esillä ollut ulkoasu, joten muutos oli ehdottomasti paikallaan. Mitä pidätte?

Nyt lähden päivän jännittävimmälle seikkailulle, nimittäin uusia farkkuja sekä ensi vuoden kalenteria metsästämään! Onneksi ensi viikolla tulee vilinää riittämään tyttöjen perässä juostessa, muuten saattaisin kuolla tylsyyteen.

did you miss me?

Täällä sitä taas kirjoitellaan ihan livenä! (Pari viime postausta ovat olleet ajastettuja, ettei blogi ihan kuolisi, hehe...) En olekaan pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella kunnolla kuulumisia. Syynä siihen on se, että saavuin eilisiltana Suomesta! Kiva pieni Suomi-breikki tuli tammikuun lopussa tehtyä, lähdin matkaan perjantai-iltana 23. päivä ja eilen tosiaan myöhästyneen lennon siivillä ja siitä seuranneen stressin jäytämänä saavuin kotiin. Onneksi vielä saman vuorokauden puolella. Onnea on Britannian juna-aikataulut.

Suomesta oli tarkoitus postata, mutta olikin päivät niin täynnä, ettei siinä sitten kerennytkään. Mutta onneksi oli! Näin mahdollisimman paljon kavereita ja perhettä, söin suomiherkkuja, saunoin ja nautin lumesta. Tähän vuodenaikaan olen yleensä jo kyllästynyt talveen, mutta nyt olin aivan innoissani kinoksista. Lunta onneksi tuli puolentoista viikon aikana vaikka kuinka! (Toisaalta on kiva olla taas täällä, jossa ollaan jo kevään korvalla.) Tuntuu, että Suomesta ei ole kovin paljon sanottavaa, mutta ihanaa oli. Oli ihanaa olla kotona, leikata juustoa juustohöylällä, tulla täydellisesti ymmärretyksi omalla kielellään ja kuulla, mitä muiden elämissä on tapahtunut.

Saavuin tosiaan eilen takaisin brittikotiin, 15 tunnin matkustuksen jälkeen, joista viimeiset tunnit junassa olivat aika tuskaisia. Hostisä tuli hakemaan asemalta, kaikki muut olivatkin jo nukkumassa. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja minä soin iltapalaa (ruisleipää, jota raahasin Suomesta!). Oli ihanaa päästä nukkumaan, mutta vielä kutkuttavampaa oli herätä aamulla yllättämään tytöt. Nelivuotias melkein hyppi riemusta ja kun pienempi heräsi ja tuli alakertaan, oli hänelläkin hymy korvissa ja kauheasti sopotti jotain. Aamupalapöydässä mulle puhuttiin kilpaa ja niin kauheasti, ettei syömisestä meinannut tulla mitään. Welcome homea hoettiin koko aamu.

Mulla oli jostain syystä vähän hassuja ajatuksia takaisin palaamisesta, mutta oli ihana huomata, miten lämmin vastaanotto oli ja miten lapset olivat kaivanneet. Nyt kun ensimmäinen arkipäivä on lähtenyt taas rullaamaan, tuntuu melkein siltä ettei koskaan poissa ollutkaan. Jääkaapissa on vielä puolivalmista ruokaakin, joten ei tarvitse kuin laittaa spaghetit kiehumaan.  Ja kohta on jo viikonloppu! Sille pitää tehdä suunnitelmia.

sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen isänmaallisena ihmisenä. Kerran vuodessa aina itsenäisyyspäivänä ylpeys Suomesta ja suomalaisuudestani nostaa päätään, mutta niinä muina 364 päivänä vuodessa ei Suomi-identiteettiä juuri tule ajateltua. Joo joo, onhan Suomi hieno maa ja jee, taas mainittiin Suomi amerikkalaislehdessä, mutta siinäpä se. Ja miksi tulisikaan? Nyt kun ulkomailla on tullut asuttua jo lähes yhdeksän kuukautta, on näkokulma kuitenkin muuttunut.

Oon todella ylpeä siitä, että olen juuri suomalainen. Siitä, että olen maailman kauneimmasta maasta, jossa olen saanut kasvaa mm. ilmaisen koulutusjärjestelmän ja terveydenhuollon turvin, jossa osataan rakentaa talvipakkasiin sopivia taloja, jonka kielellä voin ilmaista itseäni kaikista parhaiten ja jossa asuvat kaikki rakkaat ja läheiset. Maasta, jota puolustettiin suomalaisella sisulla 75 vuotta sitten ja sen jälkeen, ja jonka veteraaneille ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että minä saan tänä päivänä olla suomalainen, enkä esimerkiksi venäläinen.

Kerron mielelläni täällä Britanniassa tapaamilleni ihmisille Suomesta. Hostperheeni on saanut kuulla yhtä sun toista niin koulujärjestelmästä kuin Suomen historiastakin, maistaa suomalaisia makuja, oppia uusia sanoja ja laitoinpa hostisäni itsenäisyyspäivänä kuuntelemaan Maamme-laulunkin (:D). Musta on kivaa, että mun kulttuurista ja kotimaasta ollaan kiinnostuneita ihan yhtä lailla kuin minä olen näiden ihmisten tavoista, ja käytänkin joka tilaisuuden hyödyksi kertoa jotain hauskaa.

Tänä vuonna olin itsenäisyyspäivänä ratketa Suomi-fiiliksistä. Lauantaipäivä oli täynnä ohjelmaa, mutta illalla leivoin joulutorttuja (tein muuten hillon itse, oli helppoa!) ja katsoin Yle Areenasta mitäs muutakaan kuin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Oli myös pakko muutaman kerran kuunnella Finlandia-hymni sekä Maamme-laulu, joista ensimmäiseksi mainitun sanat koskettivat jollain ihan uudella tasolla...

Vaikka rakastan täällä Englannissa asumista ja kielen puhumista, en mistään hinnasta vaihtaisi kansallisuuttani ja identiteettiäni englantilaiseksi. Olen suomalainen, miten ihana asia. Varaan tällä viikolla lennot Suomeen tammikuun lopulle, joulun ja uuden vuoden kun tosiaan aion viettää brittiläisyydestä nauttien. Odotan jo hirveästi sitä, että pääsen taas Suomeen, jossa olen oman maani kansalainen, saan tehdä suomalaisia juttuja, syödä suomalaisia ruokia ja nähdä suomalaisia ihmisiä. Maailman paras maa!

Ps. #hannes<3

himostunnelmia

Viime viikolla koin kesän - ehkä jopa koko vuoden - parhaat viisi päivää. Viisi sanoinkuvaamattoman ihanaa päivää mökkielämää, rakkaita ihmisiä, lämpöä, lettukestejä, mahtavia opetuksia, uuden oppimista, yöllisiä kävelyretkiä, hassuttelua, anteeksi antamista, poreammeilua, sielunhoitoa ja läheisyyttä. Oli teknobileet, vesisota ja Suomen kesän parhaat hellepäivät. Ja rohkaisua, niin paljon rohkaisua. 

Siinäpä aika lailla New Wine 2014 ja samalla mun Suomi-loma tiivistettynä. ♥

"-- ja minun maljani on ylitsevuotavainen." Psalmi 23:5

home sweet home

Täällä sitä taas ollaan, Yhdistyneen kuningaskunnan puolella maapalloa. On maanantai, ulkona tihuttaa tyypilliseen brittityyliin vettä ja mulla on ihan varmasti jonkin sortin jet lag (kahden tunnin huimasta aikaerorasituksesta johtuen) kun niin kovasti väsyttää. Paljon on viikossa ehtinyt tapahtua, joten lähdetäänpäs hieman purkamaan tapahtumaketjua! On kiva itsellekin saada ajatukset kirjalliseen muotoon.

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jonka pihalla kävin kokeen jälkeen kääntymässä!

Vain viikko sitten tosiaan alkoi viiden päivän reissuputki - joka päivä tuli matkustettua vähintään parisataa kilometriä. Alkuviikon reissailun syynä olivat Oulussa keskiviikkona (ja torstaina) pidettävät ITE (Intercultural Teacher Education) -luokanopettajakoulutuksen pääsykokeet, jonne loppujen lopuksi päätin mennä alun tuskailuista huolimatta.

Pääsykokeesta jäi jokseenkin ristiriitaiset tunnelmat. Kirjallinen koe meni aivan penkin alle - kokeen kahteen ainoaan esseekysymykseen jouduin molempiin säveltämään hiukan omiani, kun en ollut ihan varma mistä puhuttiin. Harmitti, koska en ollut lukenut tarpeeksi. Lisäksi olin valmistautunut kertomaan vähän isommista linjoista suht pienien teorioiden sijaan, joita sitten loppujen lopuksi kuitenkin kysyttiin. Muilla oli kuitenkin ilmeisesti ollut samanlaisia ongelmia, ainakin niillä, joiden keskustelua salakuuntelin. Haastattelu, jota jännäsin etukäteen niin että melkein pyörrytti, sujui ihan kohtalaisesti. Sain sanottua suurin piirtein kaiken mitä halusinkin. Kysymykset olivat suht perustasoa, mitä nyt muutama vähän vaikeampi kysymys joukossa oli. Haastattelijat olivat kuitenkin paikoittain (etenkin haastattelun lopussa) hieman ilkeitä, joten 25-minuuttisen tenttauksen jälkeen olisin ehkä halunnut ihan vähän itkeä.

Aika vahva fiilis mulla on siitä, että paikka ei tänä vuonna nappaa. Totta kai joitain salaisia toivonkipinöitä on, mutta en tosissani usko, että mua sinne kahdenkymmenen sisäänpääsijän joukkoon valitaan. Eipä se kuitenkaan suuremmin haittaakaan - olisin lykännyt paikkaa joka tapauksessa. Ja aina voi yrittää seuraavalla kerralla uudelleen. Olen kuitenkin tyytyväinen että ylipäätään pääsykokeisiin menin, sillä se oli hyvä kokemus ja nyt tiedän vähän enemmän siitä, mitä ensi vuonna (mahdollisesti) odottaa.

Perjantaina sitten lensin Tukholman vaihtolennon kautta Lontoon Heathrowlle. Vaihtoaikaa Tukholmassa oli vain 50 minuuttia, joten jännäsin vähän (tai vähän enemmän) sitä, loydänkö oikean terminaalin ja ehdinkö lennolle. Kaikki meni kuitenkin hyvin: kone saapui samaan terminaaliin josta lento lähti ja aikaa niin reilusti, että ehdin jopa ostaa pokkarin. Heathrown kentällä olin ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta sielläkin selvisin hyvin, kiitos selkeiden opasteiden.

Lentokentältä otin metron keskustaan, King's Crossille. Oli aika hauska matkustaa pitkästä aikaa Lontoon maanalaisella, vaikka mulla olikin hirveän kuuma, liikaa laukkuja ja niin kova jano että tuli paha olo. Juna-asemalla sain ruokaa ja juomaa ja ehdin hieman tutkailla ympärilleni ennen junamatkaa kotiin. Kävin totta kai legendaarisella Harry Potter -elokuvista tutulla laiturilla 9 ja 3/4 (jossa oli yli puolen tunnin jono...) sekä vain parinkymmenen metrin päähän avatussa Potter-kaupassa. Kauppa oli kiva, mutta melkoisen ylihinnoiteltu. Kyllä sieltä muutama tuliainen täytyy kuitenkin seuraavalla reissulla ostaa, samoin Korpinkynnen tupahuivi houkuttelisi...

Puolentoista tunnin junamatkan ja yhteensä lähes kymmenen tunnin matkustuksen jälkeen olin vihdoin perillä kakkoskodissani. Sain ehkä maailman suloisimman vastaanoton. Tytöt olivat aivan innoissaan - kolmivuotias oli koko päivän puhunut siitä, miten Pinja tulee tänään kotiin! - ja yksivuotiaan ilme, kun hän tajusi, että olen tullut kotiin ja taapersi vastaan... Niin näkemisen arvoinen. Mulle oli myös prinsessateemainen tervetuliaiskakku. Lauantaina auton takapenkillä istuessamme vanhempi tyttö vielä aivan spontaanisti totesi, miten mukavaa on että olen kotona. ♥

Viikonlopusta ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Täällä on ollut sateista, harmaata ja kylmää, joten emme tehneet hirveästi mitään. Mitä nyt käytiin eläinpuiston yhteydessä olevassa soft play -paikassa ja sunnuntaina Brittien isäinpäivän kunniaksi syömässä herkullista ruokaa, mutta siinäpä se. Paljon on kyllä suunnitteilla... :)

Tänään olen katsonut kaikkien seuraamieni tv-sarjojen jaksoja joita olen muiden kiireiden takia missannut, yrittänyt organisoida jonkinlaista järjestystä huoneeseeni ja väsyillyt - sekä totta kai tehnyt töitä. Palaillaan myöhemmin kera uusien tarinoiden!

suomilusmuilua

Nyt kun juhlat on juhlittu ja talo on taas tyhjänä, niin olen voinut keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen (tai sen välttelyyn...). Lukemisen sijaan ohella olen myös ehtinyt kaikenlaista; mm. polttaa itseni auringossa ja nauttia Suomen kauneudesta, kesähelteistä, ystävien seurasta, myöhäisistä yösyvällisyyksistä sekä herkuista. Olen saanut asioita hoidettua, shoppaillut, perinyt kauniita astioita ja helmisormuksen, joutunut antamaan kaikille näytteen "brittiaksentistani" ja opetellut kamerasäätöjä.

Vaikka hauskaa on ollut, odotan jo kovasti paluuta Britteihin - hostperhettä on ikävä ja kaipaan englannin puhumista. Haluan uskaltaa enemmän, joutua uusiin tilanteisiin ja huomata, että niistä selviää, matkustella yksin ja yhdessä, opetella vastuullisemmaksi. Ekä malta odottaa loppukesän reissua Walesiin...!

Oi, ihana Suomi. Vaikka Britanniassa viihdynkin, niin kyllä tätä suomalaista sielunmaisemaa tulee ikävä. Etenkin näin kesäisin - Suomen kesässä vain on sitä jotain.

Huomenna hyppään junaan ja suuntaan mummolan kautta kohti keskiviikkoisia pääsykokeita! Valmistautua olisi voinut kenties vähän paremminkin, mutta onhan mulla tässä vielä nämä kaksi päivää aikaa... Queen of procrastination. Perjantaina lennähdän sitten takaisin Englantiin, hihii. ♥

Pitäkäähän peukut pystyssä pääsykokeiden varalle! ;)

gaudeamus igitur

Niin se lakkiaispäivä sitten tuli ja meni. Oli kyllä ihanaa! Panikoinnista huolimatta saatiin tukka ja naama ojennukseen (vaikka kampaus välillä vähän korjailua vaatikin), ja sain käyttää maailman ihaninta yo-mekkoani. Tykkäsin jopa lakista - olisin voinut vaikka nukkua se päässä.

Yo-todistuksen hakeminen jännitti etukäteen, mutta ei loppujen lopuksi ollutkaan niin pelottavaa kuin olin ensin ajatellut. Oli hyvä fiilis, kaikki olivat kauniita ja onnellisia. Vähän haikeaakin ehkä, vaikka on samalla kiva jättää lukio ja siirtyä eteenpäin. Mua jopa lahjottiin stipendillä hyvästä koulumenestyksestä, mikä oli ihana yllätys!

Kotijuhlat olivat ihan huiput - oli ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Ja syödä kakkua.

Kestohymy pysyi naamalla koko päivän ja sisimmässä kupli onni.

Lakkiaispäivä oli lähellä täydellisyyttä.

Kiitos. ♥

suomessa taas!

Suomessa sitä tosiaan taas ollaan. Saavuin eilen vietettyäni ensin yön hotellissa lentokentän lähellä, melko aikainen lento kun oli tiedossa. Aika ristiriitaisin tuntein lähdin matkaan, etenkin kun reissusuunnitelmiin tuli pieni muutos: en lennäkään takaisin heti juhlien jälkeen maanantaina, vaan jään tänne odottamaan pääsykokeita. Aluksi se tuntui aivan liian pitkältä ajalta (pääsykokeet 11. ja 12.6), mutta nyt kun olen sitä jonkin aikaa saanut sulatella tuntuu päätös ihan hyvältä. Tässä on nyt siis reilun kahden viikon Suomi-loma tiedossa.

Kotona on kyllä ihan kiva olla. Ruisleipä ja Fazerin uusi mustikkasuklaa ovat maistuneet, ja olen nähnyt kavereita. Suomen puhuminen tuntuu välillä hassulta, ja ikävöin englannin käyttämistä. Pääsykokeet jännittävät. Aikamoinen hässäkkä täällä on myös käynnissä, viimeiset lakkiaisvalmistelut kun ovat meneillään. Huomenna saapuukin jo ensimmäinen lastillinen ihania ihmisiä ja lauantaina juhlitaan!

Brittiperhettä on vähän ikävä, mutta onneksi niitä näkee taas pian. Vaikka erittäin mieluusti Englantiin taas palaankin, aion nyt nauttia Suomi-ajasta täysin rinnoin! On ihan good to be back.

Bye bye Britain! See you soon x