sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen isänmaallisena ihmisenä. Kerran vuodessa aina itsenäisyyspäivänä ylpeys Suomesta ja suomalaisuudestani nostaa päätään, mutta niinä muina 364 päivänä vuodessa ei Suomi-identiteettiä juuri tule ajateltua. Joo joo, onhan Suomi hieno maa ja jee, taas mainittiin Suomi amerikkalaislehdessä, mutta siinäpä se. Ja miksi tulisikaan? Nyt kun ulkomailla on tullut asuttua jo lähes yhdeksän kuukautta, on näkokulma kuitenkin muuttunut.

Oon todella ylpeä siitä, että olen juuri suomalainen. Siitä, että olen maailman kauneimmasta maasta, jossa olen saanut kasvaa mm. ilmaisen koulutusjärjestelmän ja terveydenhuollon turvin, jossa osataan rakentaa talvipakkasiin sopivia taloja, jonka kielellä voin ilmaista itseäni kaikista parhaiten ja jossa asuvat kaikki rakkaat ja läheiset. Maasta, jota puolustettiin suomalaisella sisulla 75 vuotta sitten ja sen jälkeen, ja jonka veteraaneille ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että minä saan tänä päivänä olla suomalainen, enkä esimerkiksi venäläinen.

Kerron mielelläni täällä Britanniassa tapaamilleni ihmisille Suomesta. Hostperheeni on saanut kuulla yhtä sun toista niin koulujärjestelmästä kuin Suomen historiastakin, maistaa suomalaisia makuja, oppia uusia sanoja ja laitoinpa hostisäni itsenäisyyspäivänä kuuntelemaan Maamme-laulunkin (:D). Musta on kivaa, että mun kulttuurista ja kotimaasta ollaan kiinnostuneita ihan yhtä lailla kuin minä olen näiden ihmisten tavoista, ja käytänkin joka tilaisuuden hyödyksi kertoa jotain hauskaa.

Tänä vuonna olin itsenäisyyspäivänä ratketa Suomi-fiiliksistä. Lauantaipäivä oli täynnä ohjelmaa, mutta illalla leivoin joulutorttuja (tein muuten hillon itse, oli helppoa!) ja katsoin Yle Areenasta mitäs muutakaan kuin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Oli myös pakko muutaman kerran kuunnella Finlandia-hymni sekä Maamme-laulu, joista ensimmäiseksi mainitun sanat koskettivat jollain ihan uudella tasolla...

Vaikka rakastan täällä Englannissa asumista ja kielen puhumista, en mistään hinnasta vaihtaisi kansallisuuttani ja identiteettiäni englantilaiseksi. Olen suomalainen, miten ihana asia. Varaan tällä viikolla lennot Suomeen tammikuun lopulle, joulun ja uuden vuoden kun tosiaan aion viettää brittiläisyydestä nauttien. Odotan jo hirveästi sitä, että pääsen taas Suomeen, jossa olen oman maani kansalainen, saan tehdä suomalaisia juttuja, syödä suomalaisia ruokia ja nähdä suomalaisia ihmisiä. Maailman paras maa!

Ps. #hannes<3