torstai 1. maaliskuuta 2018

Kahden ja puolen vuoden jälkeen


Muutin Skotlantiin, aloitin opiskelut, tutustuin uuteen elämääni, tapasin pojan. Boom. Tässä sitä sitten ollaan, reilut kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Blogi jäi elämän jalkoihin.

Tällä hetkellä istun kotisohvalla teekupin kanssa. Opiskelen opettajaksi kolmatta vuotta, ja meneillään on parhaillaan kuuden viikon harjoittelu. Meille kuitenkin satoi eilen komeasti lunta (etenkin Skotlannin mittakaavalla!), joten sekä lapset että opettajat lähetettiin kotiin puoliltapäivin, ja koulu on tänään suljettu. Extravapaapäivä siis. Joten päätin pitkästä aikaa kurkistaa blogiini.

Enpä viime postausta kirjoittaessani tiennyt, että 15 päivän päästä sen kirjoittamisesta tapaisin tulevan aviomieheni. Hassua, miten pitkän matkan olenkaan siitä kulkenut. En tiedä, miten voisin tiivistää viimeiset kaksi ja puoli vuotta yhteen postaukseen. Olen onnellinen. Elämä ei todellakaan ole ollut helppoa, ja olen taistellut monien vastoinkäymisten kanssa; niin yksin kuin yhdessä. Mutta silti, kun katson viereisessä nojatuolissa istuvaa miestäni, voin sanoa että olen hyvin onnellinen, kaikesta huolimatta. En tiedä, tuleeko blogi ikinä palaamaan, ainakaan siinä mittakaavassaan, kuin se ikinä oli. Bloggaaminen oli minulle rakas harrastus vuosia, aina yläasteelta saakka, mutta kun yliopisto alkoi, motivaatio laski nollaan ja muut asiat nousivat tärkeämmiksi. Olen kuitenkin superiloinen siitä, että au pair aikana kirjoitin reissupostauksia ja kirjoitin fiiliksiä ylös blogiin. Niihin on ollut ihana palata: kaikkiin ihaniin viikonloppu- tai päiväreissuihin, lomaan Espanjassa, käynteihin Suomessa. Blogi on ollut piilossa viimeiset pari vuotta, mutta aion nyt avata sen julkiseksi, vaikka en tänne enää kirjoittelisikaan.

Halusin kai vain sanoa hei. Elämä jatkuu edelleen - hyvin erilaisena kuin mitä se kaksi ja puoli vuotta sitten oli, mutta mahtavampana kuin osasin kuvitella. Ehkä tulevaisuus inspiroi minua kirjoittamaan enemmän omalla äidinkielellä (ehkä se tekisi hyvää, ettei äidille FaceTimetessa tarvitse puhua aina puhua Finglishiä). Se jääköön nähtäväksi.

2 kommenttia

  1. Sydämelliset onnittelut ja siunausta avioliitollenne! Olipa suloinen päivitys! <3

    VastaaPoista
  2. Ihana yllätys, että vielä kirjoittelit tänne. Oon niin onnellinen sun puolesta kaikesta <3

    VastaaPoista

piristä päivääni kommentilla! ♥ ✉