robin hoodin kotiseudulla

Lauantaina kävin taas päiväreissulla kaverin kanssa, ja otettiin suunnaksi Nottingham. Nottinghamshire on totta kai kuuluisa Robin Hoodista, joka on tarinoiden ja legendojen perusteella on yhdistetty erityisesti tälle seudulle. Nottinghamissa ja sen lähialueilla onkin tarjolla monen monta Robin Hood -nähtävyyttä sekä -aktiviteettia.

Me käytiin heti ensimmäisenä katsomassa mäen päällä sijaitsevaa Nottinghamin linnaa, josta nykyisin on jäljellä enää 1600-luvulla rakennettu kartano linnan tuhouduttua sisällissodassa aikaisemmin samalla vuosisadalla. Nykyään kartano toimii museona. Harmillista oli se, että kartano oli todellakin muutettu yleismuseoksi, eikä siitä oltu juuri säästetty alkuperäistä sisustusta tai sisäarkkitehtuuria. Linna olikin melkoinen pettymys, eikä tuntunut neljän punnan pääsymaksun arvoiselta. 

Nottingham Castlen suht nopean kiertelyn jälkeen suunnattiin tutkiskelemaan keskustaa, vanhaa kauppapaikkaa ja Lace Market -nimistä vanhaa kaupunginosaa. Nottingham oli aikanaan Englannin johtava pitsintuottaja ja alue rikkaiden ihmisten kaupunginosa, sillä pitsi oli kallista. Kauniita, 1800-luvulla rakennettuja sieltä löytyikin, ja Lace Market oli varmasti kaupungin näteintä aluetta.

Nottingham oli aika erilainen kaupunki, mitä olin odottanut. Mielikuvissani se oli enemmän Stratford upon Avonin kaltainen pienehkö kaupunki täynnä vanhoja, suloisia taloja. Nottingham oli kuitenkin yllättävän suuri ja moderni, vanha ja uusi yhdistyivät, mutteivät aina niin kivasti kuin esimerkiksi Lontoossa, vaan enemmän Birminghamin tyyliin. Se oli kuitenkin suht viihtyisä, erityisesti Lace Marketia lähestyttäessä, kun katukuvaan tuli enemmän pikkuliikkeitä ja second hand -putiikkeja sekä itsenäisiä kahviloita. Käytiin yhdessä suloisessa leipomossa lounaalla, josta ostin ruisjauhoista tehtyä leipää kotiin!

Iltapäivällä hypättiin vielä bussiin ja suunnattiin muutaman mailin päähän Nottinghamin keskustasta, paikkaan nimeltä Wollaton Hall. Tämä oli molempien mielestä reissun kohokohta, ja jos joskus Nottinghamiin palaan, niin se on varmasti kyseisen paikan takia. Wollaton Hall on siis 1580-luvulla rakennettu, kuningtar Elisabeth ensimmäisen, aikainen maaseutuasunto. (Ei mikään ihan vaatimaton kuitenkaan...) Nykyään paikka palvelee luonnonhistoriallisena museona, mutta toisin kuin esimerkiksi Nottinghamin linnassa, linnan sisätilat on säilytetty mahdollisimman autenttisina. Suurimman osan näistä hienoista, vanhoista huoneista pääsi näkemään ainoastaan pari puntaa maksavan opastetun kierroksen aikana, mutta muuten sisäänpääsy on ilmainen. Kierroksesta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti kuin itsekseen tutkiskelusta, mutta meillä ei kuitenkaan aikaa ollut sellaiselle osallistua.

Wollaton Hall sijaitsee jättimäisen puiston keskellä, joten tiluksia kyllä riittää. Näin helmikuussakin puisto oli todella ihana, joten voin vain kuvitella, millaiselta se näyttää kesäisin täydessä loistossaan! Lisäksi paikkaa piristävät tiluksilla vapaasti vaeltavat peurat! Ne olivat kuitenkin hurjan kesyjä, sillä päästiin aivan lähelle ihmettelemään.

Peuroihin tutustumisen jälkeen suunnattiin takaisin Nottinghamiin, käytiin kahvilla ja otettiin juna kotia kohti. Hostperheellä oli ollut astetta dramaattisempi päivä, pieni kaksivuotiaamme nimittäin mursi kätensä kaatuessaan portaissa! Pieni potilas on kuitenkin suoriutunut kipsin kanssa urheasti, ja pääsi jo tänään päiväkotiin. Ensiavussakin oli iloisesti vain laulanut ja tanssinut.

Ps. Wollaton Hallia käytettiin myos vuoden 2012 Dark Knight Rises -Batman-elokuvassa Wayne Manorina! Pitääpä seuraavalla katsomiskerralla pitää silmät tarkkana.