leave it unspoken

warwick castle

Viime lauantain Frozen-synttäreiden jälkeen kaipasin oikein kunnon lapsivapaata päivää, joten sunnuntaina oli paikallaan tavata taas kavereita ja tehdä päiväreissu, tällä kertaa Warwickiin. Mukana oli ennestään tuttujen suomalaisten ja tsekkiläisten tovereiden lisäksi yksi uusi suomalainen tyttö. Oli taas kerran superhauska päivä enkä voi olla kuin onnellinen siitä, että oon täällä tutustunut niin kivoihin tyyppeihin.

Pääkohteena meillä oli Warwickin linna, ilmeisesti yksi Englannin kuuluisimpia. Pääsymaksukin oli sen mukainen... mutta olihan siellä kuitenkin paljon tekemistä ja nähtävää, joten kyllä se rahan arvoista loppujen lopuksi oli.

Linna oli todella suuri samoin kuin sen ympäristö, joten ehdittiin nähdä ja tehdä vaikka mitä. Itse asiassa meiltä meinasi melkein loppua aika kesken! Koska sunnuntaisin meiltä menee junia vasta kymmenestä eteenpäin, oltiin Warwickin linnaa ihmettelemässä vasta kahdeltatoista. Missattiin yhdeltätoista alkanut koko linnan sisätilat sisältävä opastettu kierros, joten suunnattiin katsomaan 'Birds of Prey' -esitystä sen sijaan. Kierreltiin tiluksia ja käväistiin riikinkukkopuutarhassa, jossa tosiaan vaelteli vapaana riikinkukkoja. En ollutkaan ikinä nähnyt noita kauniita lintuja niin läheltä!

Kello kahdelta otettiin opastettu kierros linnan sisätiloissa, joka käsitti noin puolet linnasta. Kierros oli todella mielenkiintoinen, ja yksin haahuilemalla olisi varmasti saanut paljon vähemmän irti niin linnan historiasta, arkkitehtuurista, sisustuksesta kuin sen asukkaistakin. Linnan viktoriaanisen ajan puoliskoon tutustuttiin sitten omillamme, joka käsitti myös palvelijoiden asuintilat. Niistäkin olisi ollut kiva kuulla oppaan selittämänä, mutta eipä voi mitään.

Sisätiloihin tutustumisen jälkeen kaikilla oli nälkä, muttei haluttu ostaa ylihinnoiteltuja voileipiä, joten päätettiin kiertää linnan viimeiset paikat ja lähteä sitten Warwickin keskustaa kohti syomään. Minä halusin ehdottomasti kävellä muurilla ja kiivetä toiseen linnan torneista (toinen oli suljettu!), joten niin sitten tehtiin. Käväistiin myös vanhassa vankityrmässä ja eksyttiin jonkinlaisen näyttelyn läpi, jossa esiteltiin linnan puolustusta ja kuninkaan palveluksessa olevien ihmisten elämää.

Kun vihdoin oltiin saatu koko linna sekä suurin osa tiluksista kierrettyä, olikin jo teeaika, joten suunnattiin Warwickiin etsimään ei-niin-ylihinnoiteltua ruokapaikkaa. Aivan linnan läheisyydessä sijaitsikin supersuloinen tea room -paikka, jossa söin ihanaa kasviskeittoa ja herkullisia lohileipiä. Tilattiin myös teetä, ja vaikken mikään suuri teefani olekaan, niin tykästyin Spicy Chai -teehen todella. Pitää hommata sellaista kotiinkin! Kahvilasta käppäiltiin takaisin juna-asemalle ja muutaman vaihdon jälkeen (bussi mukaanlukien) pääsin vihdoin kotiin kahdeksan jälkeen. Oli jokseenkin masentavaa herätä maanantaiaamuun ja työtä täynnä olevaan päivään - niin kuin maanantait aina ovat - hauskan viikonlopun jälkeen, mutta uusia seikkailuja odotellessa! Mulla on tällä hetkellä ihan hirveä reissunälkä, ja pää on täynnä suunnitelmia...

in the meadow we can build a snowman

Täällä on pitkin tammikuuta sadellut lunta! Tai no, muutaman kerran on maa aamulla ollut valkoinen ja silloinkin lumi on sulanut pois iltaan menessä, mutta onpahan siis täälläkin päin palloa sentään päästy edes jonkinlaisesta lumipeitteestä iloitsemaan. Olen riemuinnut lasten kanssa ja naureskellut salaa sille, miten maa on kaaoksen vallassa kun lämpötila laskee hetkeksi nollaan. Suomen pakkaskelejä ja nietoksia odotellessa, eihän lomaan ole enää kuin pari hassua päivää!

stratford-upon-avon

Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa kunnolla seikkailemaan! Viimeksi kävin vähän pidemmällä pyrähdyksellä Lontoossa ennen joulua, joten oli jo aikakin. Hypättiin lauantaiaamuna junaan yhden paikallisen (suomalaisen!) au pair -kaverin kanssa, ja alun bussisekoiluista huolimatta ehdittiin juuri ja juuri siihen vaihtojunaan johon oli tarkoituskin. Meidän reissukohde vaihteli ihan perjantai-illan viime hetkiin asti, mutta lopulta saatiin päätettyä menevämme Stratford upon Avoniin, William Shakespearen syntymäkaupunkiin.

Aloitettiin aamupäivä bageleilla paikallisessa kahvilassa rautatieaseman ja keskustan välillä, josta jatkettiin matkaa kaupungin ytimeen. Käveltiin suloisten kauppojen ja kahviloiden ohi ja päädyttiin Shakespearen synnyinkodille (kuvat 3-6), josta ostettiin yhteislippu viiteen eri historialliseen taloon. Kiva yllätys lippuja ostaessa oli se, että ne ovat voimassa 12 kuukautta ostopäivästä, joten uudelleen voi vierailla ilmaiseksi. Stratford oli kyllä niin nätti paikka, että varmasti käyn vielä keväällä uudestaan, kun puutarhojen kukkaloisto on kauneimmillaan! (Näin tammikuussa ne oli vähän tylsiä.)

Shakespearen synnyintalo oli viidestä kohteesta siis ensimmäinen, jossa vierailtiin. Jokaiseen taloista pääsi sisään, ja mukavat oppaat kertoivat yhtä sun toista talojen ja niiden asukkaiden elämästä. Erityisen hauskaa oli, kun yksi oppaista osasi muutaman sanan suomea, ja juteltiinkin jonkin aikaa suomalaisista ja suomen kielestä sekä mm. Tolkienista ja suomen vaikutuksista haltiakieliin.

Synnyinkodin jälkeen kierreltiin keskustan tuntumassa ja käytiin eräässä kirkossa, jossa sijaitsi myös Shakespearen hauta. Matkan varrelle osui myös Shakespearen tyttären talo, jossa käytiin siellä kierroksella. Keskustasta lähdettiin kävelemään kohti Shakespearen vaimon, Anne Hathawayn, lapsuudenkotiin, joka sijaitsi kaupungin ulkopuolella (ja vähän pidemmän matkan päässä mitä ajateltiinkaan). Opasteet talolle olivat kuitenkin selkeät, ja käveltiin mukavanoloisten asuinalueiden poikki, nättejä taloja ihastellen (sekä kylmiä yksinkertaisia ikkunoita kauhistellen...).

Anne Hathawayn mökki (yllä olevat kuvat 6-10) oli taloista ehkä lempparini. Siihen kuului suuri puutarha, joka tosin näin tammikuussa oli aika paljas. Olisi kiva nähdä se täydessä kukoistuksessaan keväällä tai kesällä, joten sitä odotellessa... :)

Loppuiltapäivä kului kahvitellessa sekä Stratfordin keskusta-aluetta ja sen kauppoja ja pikkuputiikkeja kiertäessä. Mulla on projektina (yrittää) säästää rahaa reissailemiseen ostamisen sijaan, mutta eiköhän silmiin osunut täydellinen mekkokauppa, josta kotiin lähtikin eräs ihana farkkukankainen yksilö. Mutta se oli viidenkymmenen prosentin alennuksessa, ei voinut vastustaa! Nyt pidetään sitten kukkaronnyörit tiukemmalla, että riittää palkat reissailuun.

Stratford oli täydellinen päiväretkikohde aurinkoiselle lauantaille. Nyt oon vähän sivistänyt itseäni ja tiedän toivottavasti vähän enemmän Shakespearesta kuin sen, mikä peruskoulussa taottiin päähän (ja joka iloisesti on jo unohtunut). Oli myös hirmuisen ihanaa puhua jonkun kanssa pitkästä aikaa suomea ihan face-to-face muutenkin kuin Skypen välityksellä. Illalla raahauduin kotiin seitsemän jälkeen päänsärkyisenä mutta iloisena, seuraavan viikon sunnuntain reissusuunnitelmat jo mielessä.

Niin paljon on vielä paikkoja, jotka haluan nähdä! Nyt kun vuosi on vaihtunut, niin oon havahtunut siihen, miten nää kuukaudet ne täällä vaan hupenee. Tää on ainutkertainen tilaisuus asua ja elää tällä tavalla, joten pitää ottaa kaikki irti. :)