sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen isänmaallisena ihmisenä. Kerran vuodessa aina itsenäisyyspäivänä ylpeys Suomesta ja suomalaisuudestani nostaa päätään, mutta niinä muina 364 päivänä vuodessa ei Suomi-identiteettiä juuri tule ajateltua. Joo joo, onhan Suomi hieno maa ja jee, taas mainittiin Suomi amerikkalaislehdessä, mutta siinäpä se. Ja miksi tulisikaan? Nyt kun ulkomailla on tullut asuttua jo lähes yhdeksän kuukautta, on näkokulma kuitenkin muuttunut.

Oon todella ylpeä siitä, että olen juuri suomalainen. Siitä, että olen maailman kauneimmasta maasta, jossa olen saanut kasvaa mm. ilmaisen koulutusjärjestelmän ja terveydenhuollon turvin, jossa osataan rakentaa talvipakkasiin sopivia taloja, jonka kielellä voin ilmaista itseäni kaikista parhaiten ja jossa asuvat kaikki rakkaat ja läheiset. Maasta, jota puolustettiin suomalaisella sisulla 75 vuotta sitten ja sen jälkeen, ja jonka veteraaneille ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että minä saan tänä päivänä olla suomalainen, enkä esimerkiksi venäläinen.

Kerron mielelläni täällä Britanniassa tapaamilleni ihmisille Suomesta. Hostperheeni on saanut kuulla yhtä sun toista niin koulujärjestelmästä kuin Suomen historiastakin, maistaa suomalaisia makuja, oppia uusia sanoja ja laitoinpa hostisäni itsenäisyyspäivänä kuuntelemaan Maamme-laulunkin (:D). Musta on kivaa, että mun kulttuurista ja kotimaasta ollaan kiinnostuneita ihan yhtä lailla kuin minä olen näiden ihmisten tavoista, ja käytänkin joka tilaisuuden hyödyksi kertoa jotain hauskaa.

Tänä vuonna olin itsenäisyyspäivänä ratketa Suomi-fiiliksistä. Lauantaipäivä oli täynnä ohjelmaa, mutta illalla leivoin joulutorttuja (tein muuten hillon itse, oli helppoa!) ja katsoin Yle Areenasta mitäs muutakaan kuin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Oli myös pakko muutaman kerran kuunnella Finlandia-hymni sekä Maamme-laulu, joista ensimmäiseksi mainitun sanat koskettivat jollain ihan uudella tasolla...

Vaikka rakastan täällä Englannissa asumista ja kielen puhumista, en mistään hinnasta vaihtaisi kansallisuuttani ja identiteettiäni englantilaiseksi. Olen suomalainen, miten ihana asia. Varaan tällä viikolla lennot Suomeen tammikuun lopulle, joulun ja uuden vuoden kun tosiaan aion viettää brittiläisyydestä nauttien. Odotan jo hirveästi sitä, että pääsen taas Suomeen, jossa olen oman maani kansalainen, saan tehdä suomalaisia juttuja, syödä suomalaisia ruokia ja nähdä suomalaisia ihmisiä. Maailman paras maa!

Ps. #hannes<3

juokse eteenpäin laske kulkemasi askeleet

Hengissä ollaan! Oon halunnut postata jo monta päivää, mutta tietokoneen netti ei ole toiminut. Eilisiltana muistin vihdoin pyytää hostisää apuun, ja enköhän vaan vahingossa ollut yhtä nappulaa painanut, jonka takia nettiyhteys oli pois päältä. Ois ehkä pitänyt itse tutkia tarkemmin... No jaa, pääasia on, että netti toimii taas ja pääsen kirjoittelemaan vähän kuulumisia.

Elämä täällä Staffordshiren kreivikunnassa sujuu oikein mukavasti. Tämä viikko on ollut meille kaikille ensimmäinen normaali arkiviikko (onko muutosta muka niin vähän aikaa!?), sillä viime viikolla hostvanhemmat olivat vielä kotona, joten ihan normaalilta se ei tuntunut, vaikka omat aikataulut normaalisti kulkivatkin. Ollaan saatu kaikki laatikot purettua ja tavarat ovat omilla uusilla paikoillaan. Mahduttiin tänne loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka jonkin verran tavaraa pitikin myydä sekä viedä säilytykseen.

Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa käymään meidän lähikaupunkiin, Lichfieldiin. Lichfield on todella hurmaava kaupunki, josta löytyy kauniita viheralueita, upea katedraali, ihania pikkuputiikkeja, kahviloita ja ruokapaikkoja, historiaa (kaupunki on Erasmus - ei Charles - Darwinin sekä kirjailija Samuel Johnsonin kotipaikkakunta) ja mikä tärkeintä, kirjasto! Kävin heti ensimmäisellä visiitillä hankkimassa itselleni kirjastokortin. Ah, tuntuu hyvältä olla taas sivilisaation parissa. :)

Lauantaina kävin myös tutkailemassa Birminghamia. Odotukset eivät olleet hirveän korkealla, ja aika hyvin se niitä vastasikin. Erään tapaamani henkilön sanoin: "Euroopan rumin kaupunki." Birmingham ei tosiaan ole Britannian kaupungeista se kaunein... Muutamia kauniita rakennuksia tuli ydinkeskustassa vastaan, ja alapuolella oleviin kuviin olen tallentanut ne kivoimmat näkemäni osat. Muuten kaupunki vaikuttaa olevan täynnä suht modernia mutta paikoittain varsin kamalaa arkkitehtuuria. Birmingham on kuitenkin erinomainen paikka shoppailuun, sieltä kun löytyvät kaikki tarvittavat kaupat. Lisäksi sieltä menee junia joka suuntaan, mikä on varsin kätevää.

Birminghamissa on tällä hetkellä menossa frankfurtilaiset joulumarkkinat. Olin etukäteen lukenut markkinoista ylistäviä arvioita, mutta omasta mielestäni ne olivat kaikkeen hehkutukseen nähden aika laimeat. Lisäksi markkinat oli ripoteltu ympäri keskustaa, mikä teki liikkumisesta hankalaa, siellä kun olisi ollut tungosta ilmankin.

Eilen tapasin tsekkiläisen Lichfieldissä asuvan au pair -tytön. Käytiin yhdessä kahvilla (maistoin ekaa kertaa chai lattea, ja vaikka en ole mikään kahvin tai teen ystävä, niin yllätyin miten hyvää se oli! Uusi suosikki! Lisäksi on kiva olla muitakin juomavaihtoehtoja sen iänikuisen kaakaon lisäksi.) ja kierreltiin hieman keskustassa, käytiin mm. katsomassa kaupungin hienoa katedraalia sisältä käsin ja palauttamassa parit kirjaston kirjat. Oli tosi mukavaa tavata vihdoin joku tältä alueelta, ja mut kutsuttiinkin alueen au pairien joululounaalle seuraavan viikon lauantaille. Tehdään myös luultavasti jotain yhdessä tämän kyseisen tytön sekä erään suomalaisen au pairin kanssa sunnuntaina. Ihanaa tavata uusia ihmisiä! :)

Eilisiltana askarreltiin tyttöjen kanssa lumihiutaleita, jotka aamulla ennen kouluun lähtöä kiinnitettiin ikkuinoihin. Naapureilla alkaa pikkuhiljaa joulukoristeet lisääntyä, ja meillä varmaankin jouluistetaan talo viikonloppuna. Joulukalenteri meillä toki on (unohdin ostaa oman itselleni mutta ehkä tällä yhteisellä selvitään), sellainen söpö puinen John Lewisiltä ostettu talo, jossa on vetoluukku jokaiselle päivälle.

Tänä iltana mennään hostäidin kanssa katsomaan Michael Bubléta Birminghamiin! Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, etten ole oikein pysynyt kärryillä. En ole henkisesti valmistautunut, mutta yritän loppuiltapäivän virittyä moodiin kuuntelemassa Bublén joulualbumia samalla kun kirjoitan joulukortteja (äiti, yliopistohakemushan on aivan toissijainen jos on joulukortit tekemättä!!).

Luin muuten juuri äsken netistä, että Bublé oli käynyt joululahjaostoksilla Birminghamissa siinä samaisessa ostoskeskuksessa sinä samaisena päivänä, jolloin itsekin olin siellä. Oih ja voih, oisko ehkä pitänyt pitää silmät auki? Iltaa odotellessa! ♥

pikapäivitys muuton keskeltä

Hei taas! Tuntuu siltä, kuin kaikesta maanantain takaisesta olisi kulunut kuukausia, kuin en blogiinkaan olisi kirjoitellut viikkokausiin, vaikka ei viime postauksesta onneksi ihan niin kauan ole kulunut. Tämä viikko taas on mennyt aivan supernopeasti, on tapahtunut hirveästi. Muuttohan se.

Maanantaina ja tiistaina meiltä lahdattiin järjettömät määrät tavaraa autoon, ja tiistai-iltapäivänä sitten ajeltiin tänne Birminghamin kupeeseen. Vietettiin ensimmäinen yö muualla, ja minä vahdin tyttöjä koko keskiviikkopäivän (oli muuten uuvuttavaa!), jotta hostvanhemmat saivat järkättyä uuden kotimme niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Keskiviikkoiltana vietettiin eka yö uudessa kodissa. Eilen torstaina sekä tänään tytöillä on ollut tutustumiskerrat uudessa päiväkodissa, ja oon vahtinut lapsia sekä autellut hostäitiä purkamaan laatikoita. Omaa huonettani pääsin vihdoin tänään laittamaan, ja nyt se on jo  aika hyvässä kunnossa. Vielä on talossa paljon tekemistä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua taas kodilta. :)

Viime lauantaiksi perhe oli kutsuttu ystäväpariskunnan häihin, jotka pidettiin Great Yarmouth -nimisessä kaupungissa Norfolkin itärannikolla. Olin innoissani ajatuksesta päästä vielä viimeiselle tutkimusretkelle ennen muuttoa, mutta kaupunki osoittautui pettymykseksi. Great Yarmouthista ei näin marraskuussa löytynyt kovinkaan paljon eloa, ja se taitaa selkeästi olla enemmän kesäkaupunki. Ankean harmaa ja tihkusateinen sää ei ainakaan lisännyt kaupungin viehättävyyttä. Teinkin vain suhteellisen nopean kierroksen keskusta-alueella ja rannassa, ostin pokkarin ainoasta mahdolisesti kirjakauppaa muistuttavasta kaupasta (sekä iltapalaa Mark & Spenceriltä) ja suuntasin hotellihuoneeseeni lukemaan. Myöhemmin hostvanhemmat toivat tytöt kotiin, ja olin lastenvahtina kun he palasivat takaisin juhliin.

Great Yarmouth ei tosiaan saanut mun silmissä kovinkaan montaa pistettä. Joitakin kauniita, vanhoja rakennuksia sieltä kyllä löytyi, ja yksi ihan söpö katettu kauppahallin tapainen, mutta kaupunki ei yleisesti vaikuttanut kovinkaan viihtyisältä. No, onpahan nyt sekin paikka nähty, ja ainakin tiedän, etten jää kaipaamaan. ;)

Mutta täällä me nyt tosiaan ollaan, Staffordshiressa huraa! Norfolkin pölyt on karistettu jaloista, ja uudet seikkailut odottavat. Uusi asuinalue vaikuttaa todella mukavalta, kävelyreitti päiväkotiin on lyhyt ja sen varrelta löytyy leikkipuisto sekä aitauksessa asuva pässi. Meidän takapihalta pääsee suoraan metsälenkille (jota pitääkin heti tilaisuuden tullen kokeilla) ja busseja kahteen lähikaupunkiin sekä varsinaiseen kylään kulkee useammin kuin kerran puolessatoista tunnissa. Ainoa miinuspuoli oikeastaan on se, että meidän piti muuttaa aavistuksen verran pienempään taloon, joten tavaroiden sijoittelussa ja kaiken mahtumisessa on vähän miettimistä.

Tuun varmasti viihtymään täällä. Enkä malta odottaa, että pääsen tutustumaan lähikaupunkeihin ja reissaamaan uusiin, helpommin tavoitettaviin paikkoihin! 

warner bros. studio tour: making of...

...Harry Potter, of course! Tässä postauksessa siis vähän informaatiota meidän viime viikonloppuisesta visiitistämme Warner Brothersin Leavesdenissä sijaitseville suurille elokuvahalleille, jonne pari vuotta sitten laitettiin esille Harry Potter -elokuvien lavasteita kymmenen vuoden edestä ja avattiin koko komeus massojen nähtäväksi.

Leavesdenin elokuvastudiot sijaitsevat Pohjois-Lontoossa, lähellä Watford-nimistä kaupunkia. Lontoon Eustonista pääsee Watford Junction -rautatieasemalle parissa kymmenessä minuutissa, ja aseman ulkopuolelta lähtee 10-20 minuutin välein busseja Potter-kierrokselle. Liput tulee ostaa etukäteen, ja hinnat ovat 31 puntaa per aikuinen. Itselläni oli sellainen mielikuva, että liput olisivat olleet paljon kalliimmat, joten kolmellakymmenellä punnalla saa todellakin vastinetta rahoilleen!

Kierrokselle piti jonottaa hetki, ja henkilökunta laski sisään kerrallaan aina tietyn määrän porukkaa. Kierros aloitettiin katsomalla muutama videopätkä elokuvastudioiden ja Pottereiden historiasta, jonka jälkeen valkokangas rullautui ylös, paljastaen Tylypahkan Suuren salin oven...

Vaikka ajat kierroksen alkamiseen olivat porrastetut, sai kierroksella viettää aikaa niin kauan kuin vain aukioloaikojen rajoissa vain voi. Ainoastaan Suuressa salissa haahuiluaika oli rajoitettua, sillä se haluttiin tyhjentää vierailijoista aina seuraavaa ryhmää varten. Sinne sai kuitenkaan halutessaan palata, kunhan uusi ryhmä oli ensin päässyt kunnolla sisälle. Salissa mukana oli myös mukana opas, joka höpötteli informaatiota, mutta sen jälkeen oltiinkin vapaat kiertelemään ja kaartelemaan mielemme mukaan ja tutkimaan sitä kaikkea, mitä kierroksen varrelle oli ripoteltu.

Ja sitä oli paljon. Isoja lavastekokonaisuuksia, joissa on kuvattu kohtauksia lähes sellaisenaan, kuten (Suuren salin lisäksi) Tylypahkan portit, Rohkelikon poikien makuuhuone sekä samaisen tuvan oleskeluhuone, taikajuomaluokka, Dumbledoren kanslia, Hagridin mökki sekä Kotikolon keittiö. Suuri sali ja Viistokuja taisivat kuitenkin olla ainoat lavasteet, jotka ovat niin täydellisesti varustellut, että kuvaukset voitaisiin niissä aloittaa vaikka heti.

Isojen lavastekokonaisuuksien esille oli erikseen laitettu pienempiä kokonaisuuksia ja suuria esineitä, kuten Iseeviot-peili, Lihavan leidin muotokuva, Taikaministeriön osia kuten tulisijoja, Magic is might -patsas sekä Pimennon työhuone, seinällinen muotokuvia, Dumbledoren kansliaan vievä kivihirviö... Suurien esineiden lisäksi oli totta kai pienempiä esineitä, muun muassa Lupinin "kokoontaittuva" matka-arkku ja Tarvehuoneen sisältöä. Sitten oli vielä niitä pieniä, tärkeitä esineitä, kuten Viisasten kivi tai ajankääntäjä. Paljon, paljon, paljon muutakin oli nähtävillä. Asuja, joita näyttelijät käyttivät, maskeerauksessa käytettyjä tavaroita; peruukkeja, Harryn arpia, tatuointeja ja niin edelleen.

Kaikkialla oli ihan superpaljon yksityiskohtia. Kuka esimerkiksi muistaa aktiivisesti kiinnittäneensä elokuvissa huomiota esimerkiksi verhoihin, taikasauvojen koristeluun (Seljasauvaa ei toki lasketa), kultaisen munan kaiverruksiin tai rohkelikkohuoneen muotokuviin? Tiesittekö, että kyseisen huoneen seinältä löytyy muotokuva nuoresta McGarmiwasta? Kaikki Tylypahkan (liikkumattomat) maalauksetkin joku on ihan oikeasti maalannut. (Tuotantotiimiläisiä käytettiin muuten usein malleina!)

Ensimmäisen elokuvahallin jälkeen kierros jatkui ulos, jossa oli nähtävillä muutamia "ulkoilmalavasteita". Poimittaislinjan bussi, Tylypahkan silta - jolle pääsi kävelemään! -, Likusteritien talot numerot kolme ja neljä sekä Harryn vanhempien talo taitavat olla oleellisimmat. Ulkona on myös kermakaljan myyntipisteet, joka ei nimestään huolimatta sisällä alkoholia, vaan soodaa ja vatkattua kermaa. Ei mikään maailman mieluisin makuelämys, yyh.

Ulkoa kierros jatkui taas sisälle, jossa esillä oli näyttely kaikenlaisista olioista, mitä elokuvissa on nähty. Maahisia, hirviöitä, lohikäärmeitä, jättikokoisia hämähäkkejä, lohikäärmeitä, Hiinokka-hevoskotka sun muuta.

Näiden jälkeen oli vuorossa yksi kierroksen kohokohdista: Viistokuja. Sieltä oli vaikea ihmispaljouden sekä vaihtuvien värivalojen vuoksi saada hyviä kuvia, mutta eivätpä ne kuvat muutenkaan sitä samaa tunnelmaa välittää. Viistokuja oli kierroksen ehdottomia lemppareitani (vaikka vaikea niitä on valita). Kaupat eivät olleet auki, mutta oli kiva ihailla kaikkia sisällä olevia yksityiskohtia.

Viistokujalta matka jatkui huoneeseen, jossa esiteltiin Tylypahkan ja muiden rakennusten pohjapiirroksia, maalauksia ja muuta tuotannon taidetta, jota paikkoja ja lavasteita luodessa käytettiin apuna sekä minikokoisia paperisia pienoismalleja. Kierros huipentui vielä pienoismallihuoneeseen, jossa oli esillä "oikea Tylypahka" eli se (varsin iso) pienoismalli, jota elokuvissa on Tylypahkana käytetty. Vau, sanon minä.

Pienoismallin jälkeen kierros olikin ohi, ja edessä aukesi valtavan kokoinen kauppa, josta saattoi ostaa vaikka minkälaista Potter-kamaa kotiin raahattavaksi. Oma suosikkini oli suuri karkkiosasto, jossa myytiin elokuvista tuttuja karkkeja, kuten Bertie Bottin jokamaun rakeita, suklaasammakoita, sokerisulkakyniä, toffeekärpäsiä, Hunajaherttuan suklaalevyjä ja niin edelleen. 

Kun näin jälkeen päin miettii, oli varsinainen alue, jolla kaikki sijaitsivat niin pieni, että kierroksen olisi kävelemällä kävellyt läpi vain viidessä minuutissa. Jotenkin siellä kuitenkin katosi maagisesti päivästä neljä ja puoli tuntia...

Onnittelut sinulle, joka jaksoit kahlata tämän - varmasti blogihistorian pahimman - kilometripostauksen loppuun saakka! Mulla olis juttua ja kuvia riittänyt vielä tuplasti, mutta ehkä on parempi lopettaa tähän. Paljon jäi julkaisematta, enkä itsekään kaikesta kuvia ottanut tai kaikkea varmaan edes muistakaan. Kaiken kaikkiaan kierros oli kuitenkin aivan älyttöman siisti. Oli upeaa päästä kurkkaamaan kulissien taakse Pottereiden ihmeelliseen maailmaan. Niin paljon yksityiskohtia ja työtä on laitettu niin pieniin asioihin, joita katsojat tuskin edes huomaavat. Tavallaan kierros tuo enemmän kunniaa myös kaikille niille ihmisille, jotka työskentelivät jossain muualla kuin kameran edessä, mutta joiden työpanos oli elokuvasarjalle todella tärkeä. Ensi kerralla katson varmasti Pottereita ihan toisin silmin!

Suosittelen lämpimästi kaikille Lontooseen matkaaville Potter-faneille. Uskomatonta!