Tästä on tulossa varsin sekalainen postaus, yhdistelmä viime viikonlopun kuulumisia ja tämän viikon tuoreimpia ajatuksia.
Viikonloppuna oli ihan huippuhyvät ilmat, aurinko paistoi ja oli vähän turhankin kuuma. Vietettiinkin suurin osa viikonlopusta ulkona, lauantai maatilaseikkailulla ja sunnuntai eräänlaisella metsäalueella, jossa ollaan kerran jos toisenkin käyty. Paikasta loytyy kaikenlaista puuhaa lapsi(perhei)lle; mm. poniratsastusta, monia leikkikenttiä, piknikalueita, Flowparkin tapainen seikkailurata puissa, musisointia ja muuta sen sellaista. Paikka on etenkin kauniilla säällä todella suosittu, hyvä kun saatiin parkkipaikka! (Kaikki kuvat lauantailta.)
Paljon on ajatuksia päässä tällä hetkellä, enkä osaa pukea puoliakaan sanoiksi. Sain nimittäin eilen tietää, että mulle olisi kutsu luokanopettajan soveltuvuuskokeisiin - läpäisin siis kokeen ensimmäisen vaiheen. En oikein tiedä pitäisikö tästä olla iloinen vai ei... Osasin tätä jo vähän yo-tulosten perusteellapelätä odottaakin, joten ensireaktio oli vaan sellanen "plääh". :D
Ongelmana on siis se, etten tiedä mennäkö pääsykokeisiin vai ei. Alkuperäinen suunnitelmahan oli että ehdottomasti, mutta näiden kahden kuukauden aikana mun jaksaminen niitä kohtaan on vain hiipunut. En jaksaisi lukea pääsykokeisiin, en jaksaisi viikko edellisen Suomi-reissun jälkeen lentää Suomeen takaisin, en jaksaisi aiheuttaa täällä päässä taas uutta vaivaa siitä, että olen poissa.
Joo, voisin päästä sisään ja lykätä opiskeluja vuodella. Eipähän sitten tarvitsisi ensi keväänä panikoida mahdollisesta sisäänpääsystä. Kyseessä on kuitenkin mun unelma-ala, ja kävi miten kävi, haluan ainakin jossain vaiheessa - jos en tänä vuonna - päästä sisään ja aloittaa opinnot. Mutta jos en nyt pääse, niin koko reissu pelkkien kokeiden takia olisi täysin turha... Pitääkö aina yrittää?
En kyllä yhtään tiiä mitä tän asian kanssa tehdä. Ja tällä viikolla pitäis päättää.
Paljon on ajatuksia päässä tällä hetkellä, enkä osaa pukea puoliakaan sanoiksi. Sain nimittäin eilen tietää, että mulle olisi kutsu luokanopettajan soveltuvuuskokeisiin - läpäisin siis kokeen ensimmäisen vaiheen. En oikein tiedä pitäisikö tästä olla iloinen vai ei... Osasin tätä jo vähän yo-tulosten perusteella
Ongelmana on siis se, etten tiedä mennäkö pääsykokeisiin vai ei. Alkuperäinen suunnitelmahan oli että ehdottomasti, mutta näiden kahden kuukauden aikana mun jaksaminen niitä kohtaan on vain hiipunut. En jaksaisi lukea pääsykokeisiin, en jaksaisi viikko edellisen Suomi-reissun jälkeen lentää Suomeen takaisin, en jaksaisi aiheuttaa täällä päässä taas uutta vaivaa siitä, että olen poissa.
Joo, voisin päästä sisään ja lykätä opiskeluja vuodella. Eipähän sitten tarvitsisi ensi keväänä panikoida mahdollisesta sisäänpääsystä. Kyseessä on kuitenkin mun unelma-ala, ja kävi miten kävi, haluan ainakin jossain vaiheessa - jos en tänä vuonna - päästä sisään ja aloittaa opinnot. Mutta jos en nyt pääse, niin koko reissu pelkkien kokeiden takia olisi täysin turha... Pitääkö aina yrittää?
En kyllä yhtään tiiä mitä tän asian kanssa tehdä. Ja tällä viikolla pitäis päättää.
Mä sanoisin että yritä ihmeessä jos oot varma että haluat just tuonne (ja jos et nyt mene nii menisit ensi vuonna). Vaikka et pääsisikään, nii turha toi reissu ei olis missään tapauksessa: ens vuonna sulla olisi sit jo vähän tuntumaa siihen että millanen koetilanne jne on :) Ja Britit on kuitenkin tosi lähellä Suomea, mun sisko kun joutui lentämään Australiasta asti pääsykokeita varten :D
VastaaPoistaNiin no, kokemusta ainakin joo, mutta kauheeta häslinkiä... :-D
Poista