heinäkuun kuulumisia

Nyt tulis näiden reissujuttujen väliin vähän ajankohtaisempaa menoa heinäkuulta!

Suomessa oleskeleminen on ylittänyt kuukauden rajan nyt viidellä päivällä, vaikka olo on sellainen, kuin täällä olisi oltu jo ikuisuus. Suomi sujuu suussa taas varsin mukavasti - en tiedä onko blogikirjoittamisenikin monisanaisempaa kuin mitä viimeisinä kuukausina Englannissa oli. Oikeiden suomenkielisten sanojen löytäminen ainakin on helpompaa... Englannin puhumista on kuitenkin ikävä, ja kun viikonloppuna yllättäen jouduin tilanteeseen, jossa kieltä piti käyttää, tuntui se jotenkin tönköltä. No, pian pääsen taas pulputtamaan sydämeni kyllyydestä, nimittäin lauantaina brittiperheeni tulee Suomeen lomalle - ja siihen on enää kaksi yötä (kuten tytöt asioita laskevat)!!

Heinäkuun alkuun on kuulunut himostelua New Wine -tapahtumassa, jossa sain olla osa huippua palvelutiimiä ja kokea taas kesän parhaita hetkiä. Sen jälkeen luvassa oli viikko ahkeraa leipomista ja rippijuhlien järjestelyä sekä totta kai itse juhlat. Niin ja Suomenlinnassakin tuli eräs pilvinen kesäpäivä käytyä.

Loppukuukauden teemana on ollut yliopistoon valmistautuminen. Luulin, että au pairiksi lähteminen vaati paljon järjestelyjä, mutta tämä on kyllä ihan uudella levelillä. Kaikki tukihakemukset liitteineen on saatu lähetettyä ja nyt jännityksellä odotetaan päätöksiä. Tuntuu, että asioiden järjestämistä ja tulevaisuuden järkeilyä on kuitenkin vielä jäljellä enemmän kuin mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Tai ehkä mua viimeiset kaksi viikkoa vaivannut väsymys vain saa tuntumaan pinon suuremmalta kuin se oikeasti onkaan. Tällainen "en oo töissä eikä mulla oo hirveesti muitakaan velvollisuuksia" -aika ei pidemmän päälle sovi mulle. Tarvitsen kehittävää tekemistä!

Olen tosi innoissani opintojen aloittamisesta. Tavallaan oon kaivannut koulun käyntiä, ja tällä kertaa siihen liittyy ihan uudella tavalla itsenäinen elämä. Se pelottava aikuiseksi kasvaminen. Vaikka olen viettänyt unettomia öitä murehtien kaikkia hoidettavia asioita ja "mitä jos mä en saakkaan tukia" -juttuja sekä muita yhtä järkeviä asioita, en malta odottaa sitä, että ne asiat tavalla tai toisella on hoidettu ja koulu vihdoin alkaa. Etenkin nyt, kun kesäni on erittäin vähäkiireinen, on ollut uhrata liikaa aikaa kaikkeen aivan turhanpäiväiseen päänsisäiseen pohdintaan. (Onpahan ollut aikaa päivittää blogia...) Kaikki kaveritkin ovat enemmän tai vähemmän töissä. Elokuussa meno toivottavasti aktivoituu, eikä päiväni jännittävin hetki tule olemaan opintotukipapereiden lähettäminen tai sähköpostivastauksen saaminen yliopistolta.

Sain muuten asunnon, joten siinä on yksi stressinaihe poissa! Ensimmäisen vuoden tulen siis asumaan yliopiston kampusalueen läheisyydessä (ja maksamaan kallista vuokraa), yhdessä muiden ykkösvuosilaisten kanssa. Kämppä on valmiiksi kalustettu ja jokaisella on oma pikku kylppäri, vaikka keittiö ja olohuone ovatkin yhteisiä. Olisipa jo syyskuu!

Vielä viimeinen, ilmoitusluontoinen, asia. Kuten olette saattaneet huomata, blogi on saanut uuden, raikkaamman ilmeen! Itseäni alkoi tympiä vanha, yli vuoden esillä ollut ulkoasu, joten muutos oli ehdottomasti paikallaan. Mitä pidätte?

Nyt lähden päivän jännittävimmälle seikkailulle, nimittäin uusia farkkuja sekä ensi vuoden kalenteria metsästämään! Onneksi ensi viikolla tulee vilinää riittämään tyttöjen perässä juostessa, muuten saattaisin kuolla tylsyyteen.

jane austenin jalanjäljillä bathissa

Ajattelin nyt vihdoin julkaista luonnoksissa melko pitkään keskeneräisenä pyörineen postauksen maaliskuun alussa tehdystä reissusta yhteen lempikaupungeistani - Bathiin. Bath on yksi reissulistallani ihan alusta alkaen olleista kaupungeista, ja kun marraskuisen muuton jälkeen sinne matkustaminen helpottui roimasti, tartuin kaverini kanssa tuumasta toimeen ja tehtiin kaupunkiin päiväreissu.

Eikä Bath pettänyt odotuksia - päinvastoin. Aivan lumoavan kaunis kaupunki! Oltiin ihastuksissamme aina rautatieasemalta poistumisen jälkeen. Niin kaunista, joka puolella.

Oltiin tällekin reissulle totta kai suunniteltu muutava nähtävyys, joissa haluttiin käydä. Ensimmäinen etappi oli Roman Baths eli kaupungin roomalaisaikainen kylpylä. Kylpylän "sydämessä" olevan kuuman lähteen ympärille tosiaan rakennettiin kylpylä jo roomalaisten aikaan - kenties jopa aiemminkin. Enää paikka ei tokikaan palvele kylpylänä, vaan on täysin muutettu turistikohteeksi. Ihan mielenkiintoinen paikka, mutta 12 punnan sisäänpääsymaksu ei minusta ihan vastannut sitä, mitä olin odottanut.

Veteen ei kylpylävierailulla saanut koskea, mutta sitä oli myöhemmin mahdollisuus maistaa! Aikoinaanhan kylpylään tultiin parantamaan jos jonkinmoista vaivaa sen mineraalipitoisuuden vuoksi. Melko mielenkiintoinen makuelämys, täytyy sanoa... :D

Kylpylältä matka jatkui kaupungin keskustassa pyörien ja jokaista rakennusta ihastellen. Käytiin myös lounaalla Alice in Wonderland -teemaisessa kahvilassa, joka oli sisustettu söpösti eriparisilla pyödillä, tuoleilla, kelloilla sekä astiastolla.

Lounaan jälkeen vaeltelu jatkui, ja löysimme sattumalta kaksi Bathin varmasti kuuluisinta katua - The Circuksen sekä Royal Cresentin.

Ilma oli helmi-maaliskuun vaihteessa poikkeuksellisen lämmin, kevätauringon säteet lämmittivät ja tuli niin kuuma, ettei takkiakaan oikeastaan tarvinnut! Kevät oli Briteissä muutenkin tuohon aikaan jo aika pitkällä, ja esimerkiksi narsissit ja krookukset kukkivat täyttä häkää. Liityttiin siis brittien joukkoon The Royal Cresentin viereiseen puistoon ja nautiskeltiin jonkin aikaa auringosta.

Bathissa on asunut monia kuuluisia ihmisiä. Kirjailija Jane Austen oli yksi näistä - hän asui kaupungissa perheensä kanssa vuosina 1801 - 1805. Myös kaksi Austenin kirjoista, Northanger Abbey sekä Viisasteleva sydän sijoittuvat molemmat Bathiin. Bathista onkin löydettävänä monenlaista Austeniin liittyvää: on Jane Austen Centre, kirjailijaan liittyvä kaupunkikävely ja järjestetäänpä kaupungissa jokavuosittainen Jane Austen -festivaalikin! (Siellä olisi kyllä siistiä joku vuosi käydä.)

Me jäljitimme kaupungista Austenin kotitalon. Yläpuolella olevassa kuvassa se näkyykin: numero neljä. Seinässä olevassa laatassa asia vielä todetaan, mutta koska talon nykyiset asukkaat olivat kotona, en viitsinyt ottaa kuvaa lähempää...

Ei ole vaikea uskoa, että Bath on heti Lontoon jälkeen Englannin suosituin matkailukohde. Niin hurmaavaksi se osoittautui, ja nousi brittilistallani top viitoseen. Tuonne haluaisin vielä joskus ihan ehdottomasti palata, vaikka sitten niille Jane Austen -festivaaleille!

north wales pt. 3: llangollen

Wales-viikonlopun viimeinen etappi oli Llangollen, kaunis laaksokaupunki suhteellisen lähellä Englannin ja Walesin rajaa. Saavuttiin kaupunkiin toisen päivän iltana, jolloin meillä oli aikaa katsella vähän ympärillemme ja nauttia illallista supersöpössä tea roomissa. Sattuipa samalla taas yksi hauska kohtaaminen, nimittäin yksi paikan työntekijöistä, Turkista kotoisin oleva mies, osasi noin 20 sanaa suomea! Hän oli kuulemma aikanaan Turkissa yli kymmenen vuotta sitten tutustunut siellä asuviin suomalaisiin, ja kehui kuinka mukavaa kansaa me olemme.

Täällä Briteissä on kyllä tullut tavattua mitä hauskimmissa tilanteissa ihmisiä, jotka osaavat pari sanaa (tai joskus vähän enemmänkin...) suomea tai joilla on jokin muu kontakti Suomeen mitä hauskimmista syistä. Hyvin mieleen painuneita tilanteita jokainen, ja kaikki juuri sellaisissa paikoissa, missä sitä minkäännäköisiä Suomi-kontakteja vähiten odottaisi.

Majoituimme tällä kertaa hostellin sijaan peribrittiläisessä bed & breakfast -paikassa. Sunnuntaiaamuna uloskirjauduttuamme lähdimme suorittamaan päivän aktivitteettia, joka oli kaupungin huipulle Castell Dinas Branin raunioille kiipeäminen. Kyseessä ovat siis 1200-luvulla rakennetun linnan rauniot. Ja kyseessä todellakin ovat rauniot, sillä hyvin vähän on jäljellä siitä kerran varmasti mahtavasta linnoituksesta, jonka satunnaiset jäljelle jääneet kiviseinät aikoinaan muodostivat.

Kävely Dinas Braniin Llangollenista on oikeastaan pelkkää ylämäkeä ja paikoittain hyvinkin jyrkkä. Hotellista uloskirjautuessammekin meitä varoiteltiin kävelyn jyrkästä osuudesta, mutta reitti oli mielestäni aika sopiva. Nykyään reitin jyrkimmälle osuudelle on myös tehty siksakin muotoinen polku, joka helpottaa ylös kiipeämistä huomattavasti.

Huipulla tuuli! Ja pilvisestä säästä huolimatta maisemat olivat huikaisevat - niin alhaalle Llangolleniin, itään Shopshiren maaseudulle kuin länsipuolellekin kohti Snowdoniaa.

Dinas Branin rauniot olivat todella kiehtovat. Jollain tapaa paikka oli paljon mielenkiintoisempi kuin jotkin ehymmät linnanrauniot tai varsin hyvinkin säilyneet linnat, joissa olen au pair -vuoteni aikana vieraillut. Paikassa oli aivan erityinen tunnelma!

Vietettyämme huipulla lähes tunnin, kapusimme alas toista kautta kiertäen Castell Dinas Branin toiselle puolelle. Taisimme matkallamme ylittää myös lammaslaitumen... Näin public footpathit Walesissa. Mäen toiselta puolelta sai vielä muutamat kivat maaseutukuvat, ennen kuin lähdimme kävelemään takaisin Llangolleniin. Lähistöllä olisi sijainnut myös mielenkiintoinen Valley Crucis Abbey, mutta valitettavasti aika ei riittänyt sen etsimiseen. Käytiin syömässä siinä samaisessa tea roomissa, minkä jälkeen olikin aika aloittaa pitkä kotimatka.

Llangolleniin päästäkseen täytyy ensin ottaa bussi Wrexham-nimisestä kaupungista, josta me sitten junailimme tiemme takaisin Birminghamin suuntaan. Viikonloppu oli kerrassaan unohtumaton. Sain tutustua lähemmin sellaisiin upeisiin paikkoihin, jotka ovat jo pitkään olleet bucket-listallani lähempää tutkiskelua vaatien ja nähneet verkkokalvoille ikuisen jäljen jättäviä maisemia. Seuralaiseni kanssa saatiin tutustua taas paremmin ja jakaa mietteitä Briteissä asumisesta ja yhden elämänvaiheen päättymisestä. Aika lailla täydellinen viimeinen viikonloppu päättämään 15 kuukauden kestäneen au pair -seikkailuni siis.

Intohimoni matkustella sai reissusta vain lisää bensaa liekkeihinsä. Britanniassa olen rakastunut ennen kaikkea pieniin paikkoihin ja maaseutuun isojen cityjen sijasta. Taidan edelleen olla se pikkukaupungin tyttö, heh. Opiskelijabudjetilla tuskin tullaan matkustelemaan yhtä suuressa mittakaavassa kuin mihin viimeisen vuoden aika on ollut mahdollisuus, mutta eiköhän sitä johonkin päästä. Mulla on suuret odotukset Skotlannille.