kuukausipäivä

Lauantaina oli huhtikuun 26. päivä, mikä tarkoittaa sitä, että olen nyt virallisesti ollut täällä kuukauden! Toisaalta se tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, toisaalta tuntuu siltä, että olisin asustellut täällä jo ikuisuuden. Hyvällä tavalla. :)

Paljon on ehtinyt kuukaudessa tapahtua - niin iloisia kuin surullisiakin juttuja. Tyttöjen kanssa tullaan loistavasti toimeen, vaikka totta kai kiukkupäiviäkin mahtuu mukaan, eikä ihan vähän. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä ollut se, kun Walesin lomalla perheen yksivuotias - joka ei vielä hirveästi puhu, mutta oppii koko ajan hurjasti ja yrittää jo yhdistellä sanoja lauseiksi! - sanoi ensimmäistä kertaa mun nimen! "Thank you, Pinja."

Mun hostvanhemmat on myös ihan supertyyppejä, tullaan niin hyvin toimeen. En olisi ikinä uskonut, että esimerkiksi hostisä olisi niin hauska ja helposti lähestyttävä, ja että oltaisiin molemmat Tolkien-faneja. Tai että hostäiti tuntuisi niin paljon ystävältä.

Oon myös tehnyt erään päätöksen. Itse asiassa päätin sen jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt siitä tavallaan on tullut virallista; keskusteltiin nimittäin asiasta eilen hostäidin kanssa. Aion jäädä tänne niin pitkäksi aikaa, kun mut vain huolitaan. Toisin sanoen siis vähintään vuoden vaihteeseen, todennäköisesti vielä ensi vuoden puolelle joksikin aikaa. Oli hirmuisen ihana kuulla, että musta tykätään niin paljon, että saan jäädä niin pitkäksi aikaa kuin haluan.

Alkuperäinen suunnitelmanihan oli, että jos yliopistopaikka syksyksi napsahtaa, niin elokuussa Oulu kutsuu. Ja vaikka paikka olisi jäänyt saamatta, oli fiilikset välivuodesta vähän epävarmat, kun en tiennyt, kuinka pitkään elokuun jälkeen saisin jäädä. Siitä ei oltu aikaisemmin keskusteltu - ja miksi olisikaan, kun aioin alun perin jäädä vain elokuun loppuun saakka. Helpottaa tietää, että mulle on paikka täällä, kävi hauissa miten kävi. Ja täällä aion pysyäkin, vaikka paikan saisinkin. (Mikä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, koska en jaksa enää tosissani yrittää...)

Tuntuu hyvältä tietää, mitä olen tekemässä syksyllä. Tuntuu hyvältä tietää, että saan jäädä tänne. Tuntuu hyvältä pitää välivuosi. Ainoa, mikä vähän pelottaa, on se, että mitä jos en enää halua tulla takaisin Suomeen. En nyt, enkä vuoden päästä.

Olen niin täynnä kiitollisuutta.