edinburghin lumoa, osa 1

No niin, voisi olla aika purkaa Skotlannin reissun sisältöä vähän tarkemmin tänne bloginkin puolelle. Ensisijainen syy reissuun lähtöön oli tosiaan helmikuun 25. päivälle saamani haastattelukutsu Glasgow'n yliopiston Dumfries-nimisessä paikassa sijaitsevan kampuksen luokanopettajakoulutukseen. Hain siis viiteen eri yliopistoon Skotlannissa, kolmeen opekoulutukseen ja kahteen psykologiaa lukemaan. Ja niin onnellisesti kävi, että kutsu yhteen haastatteluun kolahti! Hostäiti ehdottikin, että ottaisin haastattelureissulla muutaman päivän vapaaksi ja kävisin samalla vähän tutustumassa muuhunkin Skotlantiin. Ja niinpä vietin kolme kaunista päivää Edinburghissa, kaupungissa, jossa aina olen halunnut käydä. Vanhempani ovat aikoinaan asuneet vuoden Edinburghissa, liekö siksi kaupunki on aina minua kiehtonut.

Saavuin Edinburghiin haastattelua edeltävänä perjantai-iltana. Oli upeaa nousta portaat ylös Waverleyn rautatieasemalta ja nähdä kaupungin siluetti tähtikirkkaassa illassa. Hostäitini isä tuli minua vastaan, sillä majoituin reissun ajan hänen luonaan. Ensimmäinen varsinainen päivä Edinburghissa oli siis lauantai, jolloin hyppäsin bussiiin aamulla heti yhdeksän jälkeen ja lähdin tutkimaan kaupunkia. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilmassa oli ihanan keväinen fiilis!

Olin varautunut viettämään minilomani aivan itsekseni, mutta kävipä niin hassusti, että sain perjantai-iltana viestin eräältä au pair -kaveriltani: hänkin oli parhaillaan Edinburghissa! Kierreltiin siis lauantaipäivä yhdessä, lisämiehityksenä kaverini paikallinen tuttu, jota hän alun perinkin oli tullut tapaamaan. Tyyppi näytti meille paikkoja ja kertoili mielenkiintoisia juttuja. Henkilökohtainen turistiopas siis. ;)

Koska sää oli upean aurinkoinen, päätettiin kiivetä Holyrood Parkissa sijaitsevien kukkuloiden Arthur's Seat -niminen mäennyppylä. Kaverin kaveria kuitenkin odotellessa kierreltiin ensin keskustaa: ihasteltiin maasta kovasti esiin puskevia krookuksia Princes Street Gardensissa, käytiin aamupalalla The Elephant House -kahvilassa, joka on yksi niitä paikkoja Edinburghissa, jossa J. K. Rowling kirjoitti Harry Potter -kirjojaan, käveltiin Royal Mile -katua ympäriinsä ja käytiin ihailemassa maisemia kaupungin linnalta (itse linnassa kävin myöhemmin, siitäkin postausta tulossa!) ja bongattiin Greyfrias Bobby -koiran patsaskin.

Matkalla Arthur's Seatille käytiin ensin Calton Hillillä, joka on myöskin on mäen päällä sijaitseva puisto - tosin paljon helposti kavuttavampi. Maisemat sekä kaupunkiin että merelle olivat aivan huikaisevat!

Calton Hilliltä suunnattiin tosiaan Arthur's Seatille päin. Siitä on kuitenkin tulossa vielä oma postauksensa, joten jätän sen nyt tässä vaiheessa vielä sikseen. Mäennyppylän kapuamisen ja palkintomuffinsien jälkeen laskeuduttiin alas Duddingstonin kylään, jossa käytiin paikallisessa (Skotlannin vanhimmassa!) pubissa yksillä (kokiksilla). Duddingstonista otettiin bussi takaisin keskustaan, ja kaverini kaveri kävelytti meidät Edinburghin uuden kaupungin (1700-1800-luvuilla rakennettu) puolelle Stockbridgeen, joka on kuulemma hänen lempialueitaan. Todella kaunista siellä olikin, upeita taloja ja suloisia pikkuputiikkeja.

Käveltiin asuinalueiden läpi isoon Inverleith-puistoon ja käytiin Roayl Botanic Gardensissa. Ihan hirveästi siellä ei tähän vuodenaikaan ollut nähtävää, varsinkaan kun kasvihuoneet olivat juuri menneet kiinni, olihan kello on viisi. Jalkoja särki ja pitkän päivän jälkeen väsytti, joten sanoin muulle porukalle puutarhareissun jälkeen heipat ja lähdin itse takaisin kämpille illalliselle. Paljon ehdittiin tehdä ja nähdä yhdeksässä tunnissa, täydellinen päivä Edinburghissa siis!