I want to see mountains again

Viimeinen elokuun lomajuttu on vihdoin tässä! Viimeinen - mutta ei suinkaan vähäisin, ei tosiaankaan. Otsikosta voi ehkä jo vähän arvailla, mitä on luvassa... Ihan kertauksen vuoksi mitä Pohjois-Walesissa siis puuhailtiin: lauantaina ja sunnuntaina vierailtiin linnoissa, maanantaina tehtiin veneretki ja käytiin rannalla (josta en olekaan erikseen postannut), tiistai vietettiin serkkujen kanssa seikkailupuistossa ja keskiviikkona nähtiin linna numero kolme. Paljon hauskoja hetkiä ja hienoja paikkoja, mutta torstai oli silti mun ehdoton lempparipäivä.

Pääsin toteuttamaan yhden Britannia-haaveistani - kiipeilemään vuorelle!

Okei, en ihan kiivennyt niitä 1085 metriä, jota Snowdonian kansallispuistossa sijaitseva Snowdon-vuori on korkea. Koska meillä oli mukana kaksi pientä lasta, ei kiipeäminen ihan ollut vaihtoehto, vaan otettiin juna ylös. Llanberis-nimisestä kylästä menee junia korkeimmalle huipulle, ja sieltä lähtee myös yksi monista Snowdonille johtavista poluista.

Sen lisäksi, että Snowdon on Walesin korkein vuori, on se myös Britannian korkein kohta Skotlannin Ylämaan eteläpuolella. Aika siistiä, että oon seissyt siellä huipulla, vaikka vähän huijasinkin istumalla junassa patikoinnin sijaan... :-D

Siellä se huippu - Yr Wyddfa eli hautakumpu nimeltään - häämöttää!

Oli kuuma ja kaunis kesäpäivä, mutta huipulla oli (yllätys, yllätys) ihan jäätävää. Huipulla aikaa junan takaisinlähtöön oli vain reilu puoli tuntia, joten jonotettiin korkeimman huipun korkeimmalle kohdalle, jossa totta kai otettiin valokuva, ja syötiin vähän lounasta. Itse olisin kuitenkin halunnut viettää vuorella vähän enemmänkin aikaa, joten keksittiin siinä vähän ex tempore, että minähän voisin kävellä alas!

Ja minähän kävelin. Jalassa mulla ei olleet ihan patikoimiseen tarkoitetut kengät, mutta eipä se niin paljon haitannut - paitsi ehkä vähän seuraavana päivänä, kun löysin molemmista jalkapohjista muhkeat rakot. Oli se kuitenkin sen arvoista, ehdottomasti. Maisemat olivat aivan uskomattomat. On vieläkin vaikea ymmärtää, että oon oikeasti ottanut nämä kuvat ja seissyt tuolla vuorenrinteellä. Näkymät ovat vielä niin paljon upeammat luonnossa kuin kuvissa.

 

Polku oli todella selkeä ja varsin helppokulkuinen suurimman osan aikaa, ja lisäksi paljon porukkaa oli koko ajan liikkeellä, joten oli oikeastaan mahdotonta eksyä. Tosin meinasin ensin lähteä väärää polkua pitkin... Yr Wyddfaan kun on useampi kävelyreitti.

Alas käveleminen kesti multa vajaat kolme tuntia. Toki pysähtelin paljon kuvaamaan ja ihastelemaan, eikä mun kengät tosiaan olleet ne parhaat patikointikengät, mutta silti aikaa meni enemmän kuin odotin. (Polun alkupäästä löytyneen infotaulun mukaan kuitenkin ihan normaali kestoaika.) Snowdonilta alas käveleminen oli ehkä siisteintä, mitä oon tähän mennessä täällä päässyt kokemaan! Haaveissa ois vielä kiivetä joku vuori ihan kokonaan, sekä ylös että alas. Kuka lähtee mukaan?